Gossiping about sanitation : role of communication in innovation diffusion
Kirstinä, Anniina (2012)
Kirstinä, Anniina
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012122020151
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012122020151
Tiivistelmä
Sanitaatiomahdollisuuksien puute ja huono hygieniatietoisuus voivat aiheuttaa sairauksia, jotka pahimmillaan johtavat kuolemaan. Ongelma koskettaa jopa kolmasosaa maailman väestöstä, erityisesti vähäosaisia. Sanitaatio-olojen parantaminen on merkittävä keino vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.
Turun ammattikorkeakoulu on yhdessä Käymäläseura Huussi ry:n ja Swazimaan Pelastusarmeijan kanssa rakentanut kuivakäymälöitä urbaanissa yhteisössä Swazimaan pääkaupungissa eteläisessä Afrikassa. Kuivakäymälä pitää bakteerit kurissa ja ennaltaehkäisee ympäristön pilaantumista. Sanitaatiopalvelun lisäksi kuivakäymälästä saatava kompostoitu lopputuote voidaan hyödyntää maanparannusaineena, ja eroteltu virtsa lannoitteena kasvimaalla. Opinnäytetyön tarkoituksena on tukea hankkeen viimeistä vaihetta ja vetäytymisstrategiaa.
Kuivasanitaatio täyttää innovaation kriteerit yhteisölle uutena sanitaatiosovelluksena. Everett M. Rogersin innovaatioiden leviämisteorian mukaan ilmiöön vaikuttavat innovaation lisäksi kohdeyhteisö, aika ja kommunikointikanavat. Tutkimuksessa selvitettiin yhteisön sisäistä, epävirallista kommunikointia sanitaation ja kuivasanitaation osalta. Tavoitteena oli selvittää yhteisön epävirallisia rakenteita kommunikointirakenteiden kautta, ja tämän roolia innovaation leviämisprosessissa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla yhteisön jäseniä neljästä eri ryhmästä; hankkeessa koulutetut sanitaatioekspertit, kuivakäymälöiden hoitajat ja heidän naapurinsa, sekä yhteisön perinteiset johtajat.
Tuloksista käy ilmi, että kommunikointiverkostot näyteryhmien välillä ovat heikot ja ne pohjautuvat enemmän virallisiin suhteisiin. Yhteisön johtajilla ja sanitaatioeksperteillä on yhteisistä tavoitteista huolimatta vähän yhteistyötä. Naapureilla on selkeästi vähiten tietoutta kuivasanitaaiosta. Eniten kommunikointia tapahtuu sanitaatioeksperttien ja kuivakäymälöiden hoitajien välillä, ja heissä on myös nähtävissä eniten mahdollisuuksia toimia innovaation leviämistä edistävinä tahoina.
Turun ammattikorkeakoulu on yhdessä Käymäläseura Huussi ry:n ja Swazimaan Pelastusarmeijan kanssa rakentanut kuivakäymälöitä urbaanissa yhteisössä Swazimaan pääkaupungissa eteläisessä Afrikassa. Kuivakäymälä pitää bakteerit kurissa ja ennaltaehkäisee ympäristön pilaantumista. Sanitaatiopalvelun lisäksi kuivakäymälästä saatava kompostoitu lopputuote voidaan hyödyntää maanparannusaineena, ja eroteltu virtsa lannoitteena kasvimaalla. Opinnäytetyön tarkoituksena on tukea hankkeen viimeistä vaihetta ja vetäytymisstrategiaa.
Kuivasanitaatio täyttää innovaation kriteerit yhteisölle uutena sanitaatiosovelluksena. Everett M. Rogersin innovaatioiden leviämisteorian mukaan ilmiöön vaikuttavat innovaation lisäksi kohdeyhteisö, aika ja kommunikointikanavat. Tutkimuksessa selvitettiin yhteisön sisäistä, epävirallista kommunikointia sanitaation ja kuivasanitaation osalta. Tavoitteena oli selvittää yhteisön epävirallisia rakenteita kommunikointirakenteiden kautta, ja tämän roolia innovaation leviämisprosessissa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla yhteisön jäseniä neljästä eri ryhmästä; hankkeessa koulutetut sanitaatioekspertit, kuivakäymälöiden hoitajat ja heidän naapurinsa, sekä yhteisön perinteiset johtajat.
Tuloksista käy ilmi, että kommunikointiverkostot näyteryhmien välillä ovat heikot ja ne pohjautuvat enemmän virallisiin suhteisiin. Yhteisön johtajilla ja sanitaatioeksperteillä on yhteisistä tavoitteista huolimatta vähän yhteistyötä. Naapureilla on selkeästi vähiten tietoutta kuivasanitaaiosta. Eniten kommunikointia tapahtuu sanitaatioeksperttien ja kuivakäymälöiden hoitajien välillä, ja heissä on myös nähtävissä eniten mahdollisuuksia toimia innovaation leviämistä edistävinä tahoina.