Erään improvisaation "kaikki" merkit ja merkitykset musiikkiterapeutin havainnoimina ja tulkitsemina

Abstract

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tapaustutkimus, joka koostuu teoreettista osuudesta ja tapaustutkimuksesta. Opinnäytetyössä tarkastelen musiikkiterapian improvisaatiota eri tekniikoiden, vuorovaikutuksen ja tapaustutkimuksen avulla. Laadullinen tutkimusote fenomenologisen tutkimuskäytännön mukaan mahdollisti roolini sekä tutkijana ja terapeuttina. Tapaustutkimus toteutui osana musiikkiterapiaharjoittelua ja tutkimani musiikkiterapeuttinen improvisaatio kesti noin viisi minuuttia. Musiikkiterapeuttista Improvisaatiota analysoin Bruscian, Wigramin ja Riikkilän mallien mukaan. Tutkimuksessani tuli esiin 18 eri improvisaatiotekniikkaa. Improvisaatiosta analysoin myös terapeutin ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta Amedeo Giorgin analyysimenetelmän avulla. Viiden minuutin improvisaatio sisälsi runsaasti erilaisia sanallisia ja sanattomia merkkejä. Tapaustutkimuksen improvisaatiosta tein litterointeja. Näistä litteroinneista tein kertomuksia eli episodeja, joiden avulla analysoin terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutussuhdetta terapiakontekstissa. Episodien avulla kuvasin, miten terapialle asetetut tavoitteet toteutuivat. Giorgin menetelmän avulla pystyin analysoimaan vuorovaikutusta syvällisemmin ja tutkimaan työtapaani musiikkiterapeuttina.

This thesis is a qualitative study, which consists of theoretical part and case study. In my thesis I analyze the improvisation of music therapy by using different techniques, through interaction and by case study. Combining qualitative and phenomenological approach enables my roles as both a researcher and a therapist. Case study actualized itself as a part of my music therapy exercise and the improvisation session which I studied lasted approximately five minutes. I analyzed the improvisation of music therapy by using models from Bruscia, Wigram and Riikkilä. In my research I came up with 18 different improvisation techniques. I also analyzed the interaction between therapist and client by using Amadeo Giorgi’s method. The five minute long improvisation contained a lot of verbal and non-verbal signs. From the case study I made letterings. From these letterings I made stories which I named episodes. By using those episodes I analyzed the relationship between therapist and client in a therapeutical context. Episodes were also used to describe how the objects of the therapy were achieved. Giorgi's method helped me analyze the interaction in a deeper way and it also helped me to explore my working method as a music therapist.