Lasten mielenterveysambulanssi : toimintamallin kuvaus ja arviointi sosionomin näkökulmasta
Reuter, Elina (2012)
Reuter, Elina
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012122020229
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012122020229
Tiivistelmä
Lasten mielenterveysambulanssi on verkostomainen konsultoiva työskentelytapa, jossa erikoissairaanhoidollista psykiatrista tietämystä viedään perusterveydenhoidon tasolle asiakkaana olevan lapsen ja hänen perheensä arkiseen lähiverkostoon ja osaksi lapsen kehitysympäristöä (jalkautuminen). Hoitovastuu säilyy perustasolla. Lasten mielenterveysambulanssi oli yksi Remontti-hankkeen pilottihankkeista (8/2009-9/2012). Hankkeessa kehitettiin uusi varhaisintervention menetelmä lastenpsykiatrian akuuttityöhön.
Tutkimusotteeltaan opinnäytetyöni on tutkimuksellinen kehittämistyö. Sen tarkoitus on kuvailla hanketta ja pilotin aikana käytäntöön sovellettua uutta työmenetelmää. Tarkoituksena on myös arvioida saatuja tuloksia ja työmenetelmän siirrettävyyttä toisiin toimintaympäristöihin.
Työssäni on myös vertailuasetelma. Olen valinnut vertailukohteeksi vuosien 2006-2008 JERI-hankkeen, joka käynnistettiin psykoosiriskissä olevien nuorten auttamiseksi (JERI = Jorvi Early Psychosis Recognition and Intervention). Jatkona toteutetuissa JERI-projekteissa (4/2009-10/2011, 1/2012-2013) on kehitetty uutta varhaisen puuttumisen mallia ja työmenetelmää nuorisopsykiatriaan. Kuten Lasten mielenterveysambulanssissa, myös JERIssä työ on moniammatillista verkostotyötä yhdessä perheen sekä sen kanssa työskentelevien sosiaalityön ammattilaisten kanssa.
Hankkeiden tulokset yleistäen ovat samansuuntaisia ja kokeiltujen toimintamallien vakiinnuttamisen puolesta puhuvia. Kokeilluilla interventioilla on mahdollista auttaa lapsia ja nuoria jo varhaisessa vaiheessa nopeasti. Auttaminen tapahtuu lapselle, nuorelle ja perheelle tutussa ympäristössä tutun tai tuttujen ammattilaisten kanssa (hoidon psykologinen jatkuvuus). Mitä aiemmin lapsi, nuori ja perhe saavat asiantuntevaa apua, sitä harvemmin mielenterveysongelmat mutkistuvat ja vakavoituvat. Kustannussäästöä syntyy, kun viranomaiset eivät tee päällekkäistä työtä, ja erikoissairaanhoidon tarve vähenee perustasolle annettavalla psykiatrian konsultoinnilla. Saatujen kokemusten mukaan vaikeassa tilanteessa elävän lapsen ja perheen tukemiseksi tarvitaan sektorirajat ylittäviä palveluita ja oikea-aikaista perheen kanssa työskentelevien ammattilaisten yhteistoimintaa. Paikalliset toimijat hyötyvät ulkopuolisesta tuesta tilanteessa, jossa lapsi oireilee vakavasti. Moniammatillisella verkostotyöskentelyllä voidaan koordinoida ja jäsentää perheiden tarvitsemien palveluiden kokonaisuutta. Toimintamalli ja työmenetelmät ovat levitettävissä ja siirrettävissä toisiin toimintaympäristöihin.
Tutkimusotteeltaan opinnäytetyöni on tutkimuksellinen kehittämistyö. Sen tarkoitus on kuvailla hanketta ja pilotin aikana käytäntöön sovellettua uutta työmenetelmää. Tarkoituksena on myös arvioida saatuja tuloksia ja työmenetelmän siirrettävyyttä toisiin toimintaympäristöihin.
Työssäni on myös vertailuasetelma. Olen valinnut vertailukohteeksi vuosien 2006-2008 JERI-hankkeen, joka käynnistettiin psykoosiriskissä olevien nuorten auttamiseksi (JERI = Jorvi Early Psychosis Recognition and Intervention). Jatkona toteutetuissa JERI-projekteissa (4/2009-10/2011, 1/2012-2013) on kehitetty uutta varhaisen puuttumisen mallia ja työmenetelmää nuorisopsykiatriaan. Kuten Lasten mielenterveysambulanssissa, myös JERIssä työ on moniammatillista verkostotyötä yhdessä perheen sekä sen kanssa työskentelevien sosiaalityön ammattilaisten kanssa.
Hankkeiden tulokset yleistäen ovat samansuuntaisia ja kokeiltujen toimintamallien vakiinnuttamisen puolesta puhuvia. Kokeilluilla interventioilla on mahdollista auttaa lapsia ja nuoria jo varhaisessa vaiheessa nopeasti. Auttaminen tapahtuu lapselle, nuorelle ja perheelle tutussa ympäristössä tutun tai tuttujen ammattilaisten kanssa (hoidon psykologinen jatkuvuus). Mitä aiemmin lapsi, nuori ja perhe saavat asiantuntevaa apua, sitä harvemmin mielenterveysongelmat mutkistuvat ja vakavoituvat. Kustannussäästöä syntyy, kun viranomaiset eivät tee päällekkäistä työtä, ja erikoissairaanhoidon tarve vähenee perustasolle annettavalla psykiatrian konsultoinnilla. Saatujen kokemusten mukaan vaikeassa tilanteessa elävän lapsen ja perheen tukemiseksi tarvitaan sektorirajat ylittäviä palveluita ja oikea-aikaista perheen kanssa työskentelevien ammattilaisten yhteistoimintaa. Paikalliset toimijat hyötyvät ulkopuolisesta tuesta tilanteessa, jossa lapsi oireilee vakavasti. Moniammatillisella verkostotyöskentelyllä voidaan koordinoida ja jäsentää perheiden tarvitsemien palveluiden kokonaisuutta. Toimintamalli ja työmenetelmät ovat levitettävissä ja siirrettävissä toisiin toimintaympäristöihin.