Maahanmuuttajalapsen sadutus kielenkehityksen tukena

Abstract

Opinnäytetyöni tavoitteena oli tutkia maahanmuuttajalapsen sadutusta osana kielenkehityksen tukemista. Tavoitteena oli selvittää sadutuksen vaikutuksia lapsen kielen kehitykseen sekä sadutuksesta saatavia muita mahdollisia hyötyjä. Sadutin neljää viisivuotiasta maahanmuuttajalasta turkulaisessa päiväkodissa. Päiväkodin lapsista noin 60 % on maahanmuuttajataustaisia. Sadutuskertoja oli yhteensä 11 ja kaikki lapset olivat sadutettavana ensimmäistä kertaa.

Teoreettinen viitekehys muodostui sadutus-menetelmän ympärille sekä kielenkehityksen tarkasteluun. Maahanmuuttajalapsi oli koko ajan näkökulmani keskiössä. Aineisto koostui saaduista saduista, jonka lisäksi haastattelin päiväkodissa työskentelevää lastentarhanopettajaa sekä alueella työskentelevää suomenkielen opettajaa.

Sadutin lapsia yksitellen perussadutuksen ohjeistusta noudattaen. Jokainen lapsi sai piirtää sadustaan myös kuvan. Kokosin kuvista ja saduista satukirjan, jonka annoin päiväkotiin. Näin lapset voivat lukea satujaan myös muille ja konkreettisesti ymmärtää oman satunsa merkityksellisyyden.

Analysoitava aineisto koostui 35 sadusta. Määritin kahdeksan eri kriteeriä, joiden avulla tutkin sadutuksen vaikutusta kielenkehitykseen. Vertasin yhden lapsen kaikkia satuja keskenään, jonka jälkeen tein johtopäätöksiä kielen kehityksestä sekä sadutuksen muista hyödyistä. Yksi merkittävimmistä tuloksista oli sadutuksen monipuolisuuden huomaaminen: sadutusta voidaan käyttää kielenkehityksen tukemisessa ja arvioinnissa, osallisuuden ja itsetunnon lisäämisessä, kulttuurikasvatuksessa sekä jokapäiväisessä toiminnassa. Opinnäytetyöni loppuun olen koonnut ehdotuksia, joiden avulla sadutusta voidaan hyödyntää päiväkodissa.

Sadutus on toimiva menetelmä sosionomille. Opinnäytetyössäni olen keskittynyt pohtimaan sadutusta maahanmuuttajalapsen näkökulmasta, mutta menetelmää voidaan käyttää monipuolisesti eri asiakasryhmien kanssa työskennellessä.

The purpose of this thesis was to look at the effect of the storycrafting method when studying an immigrant child’s language development. The aim was to discover how storycrafting effects children’s language development and to find out about other benefits that storycrafting has. For this thesis, I had eleven creative sessions with five-year-old immigrant children, who are in a day nursery in Turku. It was the first time for them to be storycrafted.

The theoretical background was based on the storycrafting method and language development. The child immigrant remained always the centre of my attention. The material consists of stories that the children told and furthermore, I interviewed a nursery school teacher and a language teacher who work in the day nursery.

I storycrafted the children one by one using the basic storycrafting method. In addition, the children draw a picture about the story they told. I made a storybook based on these materials. This way the children are able to read their stories in a storybook and realize the significance of their stories.

My analysis consists of 35 stories. I set up eight criteria to discover the benefits that the storycrafting method has on children’s language development. After examining each one of the children’s stories and after comparing them individually, I made conclusions of the language development and other benefits that the storycraft has. The most important conclusion was to notice that storycrafting is actually a very versatile method; to begin with, it can be used for supporting and estimating language development, it helps to increase inclusion and self-respect, it is a great support in cultural education and finally, it can be a part of everyday activity. Having the interest of the day nursery in mind, I gathered some ideas of how to use the storycrafting method in practice.

Storycrafting is a useful method for a Bachelor of Social Services. I focused on storycrafting from the viewpoint of a child immigrant, but this method can be used with any other customer group as well.