Yleisten kirjastojen neuvoston strategian 2011−2016 toteutuminen
Kainulainen, Anna (2013)
Kainulainen, Anna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301081180
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301081180
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, miten Suomen yleiset kirjastot suhtautuvat Yleisten kirjastojen neuvoston strategiassa 2011−2016 esitettyihin ajatuksiin, ja millä tavoin ne ovat pyrkineet toteuttamaan strategiaa. Tämän lisäksi halusin tietää, olivatko kyselyyn vastaajat huomanneet strategia-asiakirjassa mainittuja muutoksia kirjastojen toimintaympäristössä, kuten esimerkiksi ei-käyttäjien määrän kasvua.
Käytin tutkimuksessa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää kyselytutkimuksen muodossa. Kyselylomakkeen muutamat avoimet kysymykset toivat tutkimukseen myös aavistuksen kvalitatiivista tutkimusotetta. Lähetin linkin kyselyyn 350:lle Manner-Suomen yleiselle kirjastolle ja sain 81 vastausta. Näin matalaksi jääneellä vastausprosentilla ei ole vielä mahdollista tehdä tilastollisesti pätevää analyysia, mikä on pidettävä mielessä tuloksia tarkasteltaessa. Tosin alkuperäinen tavoitteenikin oli ilmiön hieman ”pehmeämpi” tarkastelu, koska alkujaankin ounastelin vastausprosentin voivan jäädä melko alhaiseksi, sillä strategioita kohtaan ei yleisesti tunneta suurta innostusta.
Tutkimustulokset kuvastivat Suomen yleisten kirjastojen asiakaskuntien heterogeenisyyttä: erikokoiset ja maan eri puolilla sijaitsevat kirjastot kohtaavat erilaisia haasteita. Esimerkiksi lapsiasiakkaiden määrä oli laskenut joissain kyselyyn vastanneissa kirjastoissa, kun taas joissain kirjastoissa lapsiasiakkaiden määrä oli kasvanut. Ikääntyneiden lisäpalvelujen tarve oli yleinen teema vastauksissa. Moni vastaaja kantoi huolta nuorten paikoin vähäisestä kiinnostuksesta kirjaston tarjoamiin palveluihin. Monenkaan vastaajan edustama kirjasto ei ainakaan vielä ollut siirtynyt tilaaja-tuottaja –malliin. Kokoavasti voidaan sanoa, että kyselyyn osallistuneet kirjastot olivat toteuttaneet Yleisten kirjastojen neuvoston strategiaa 2011−2016 mahdollisuuksiensa mukaan.
Käytin tutkimuksessa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää kyselytutkimuksen muodossa. Kyselylomakkeen muutamat avoimet kysymykset toivat tutkimukseen myös aavistuksen kvalitatiivista tutkimusotetta. Lähetin linkin kyselyyn 350:lle Manner-Suomen yleiselle kirjastolle ja sain 81 vastausta. Näin matalaksi jääneellä vastausprosentilla ei ole vielä mahdollista tehdä tilastollisesti pätevää analyysia, mikä on pidettävä mielessä tuloksia tarkasteltaessa. Tosin alkuperäinen tavoitteenikin oli ilmiön hieman ”pehmeämpi” tarkastelu, koska alkujaankin ounastelin vastausprosentin voivan jäädä melko alhaiseksi, sillä strategioita kohtaan ei yleisesti tunneta suurta innostusta.
Tutkimustulokset kuvastivat Suomen yleisten kirjastojen asiakaskuntien heterogeenisyyttä: erikokoiset ja maan eri puolilla sijaitsevat kirjastot kohtaavat erilaisia haasteita. Esimerkiksi lapsiasiakkaiden määrä oli laskenut joissain kyselyyn vastanneissa kirjastoissa, kun taas joissain kirjastoissa lapsiasiakkaiden määrä oli kasvanut. Ikääntyneiden lisäpalvelujen tarve oli yleinen teema vastauksissa. Moni vastaaja kantoi huolta nuorten paikoin vähäisestä kiinnostuksesta kirjaston tarjoamiin palveluihin. Monenkaan vastaajan edustama kirjasto ei ainakaan vielä ollut siirtynyt tilaaja-tuottaja –malliin. Kokoavasti voidaan sanoa, että kyselyyn osallistuneet kirjastot olivat toteuttaneet Yleisten kirjastojen neuvoston strategiaa 2011−2016 mahdollisuuksiensa mukaan.
