Saattohoitopotilaiden ja heidän omaistensa tuen ja tiedon tarve
Selinkoski, Henna-Maria (2012)
Selinkoski, Henna-Maria
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301051075
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301051075
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saattohoitopotilaiden ja heidän omaistensa tuen ja tiedon tarve Karinakodissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Karinakodille tietoa, miten he voivat kehittää toimintaansa.
Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin yhdeltätoista Karinakodin potilaalta ja heidän omaiseltaan. Potilaat olivat iältään 48- 81- vuotiaita. Kyselykaavakkeet olivat Karinakodissa 1.6- 31.8.2012 välisen ajan.
Tulosten mukaan, potilaat ja omaiset saivat tukea ja tietoa melko hyvin. Hengellisen tuen tarpeesta monella omaisella oli epätietoisuutta. Parhaiten tuen ja tiedon saaminen koettiin Karinakotiin tullessa ja paikan sijainnin merkityksestä. Omaiset kokivat siirtovaiheen olevan heille ja potilaalle hankalin. Tietoa ei ollut tarpeeksi ja jos sitä oli, se oli niukkaa. Kehitettävää Karinakodin toiminnassa ilmeni perunkirjoitusasioissa. Kyselyssä kävi myös ilmi, että hoitohenkilökuntaa on ajoittain vaikea löytää talosta. Osa vastanneista koki henkilökunnalla olevan kiire, joten näin omaisten huomioiminen jäi vähälle.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää hoitajien kokemuksia tuen ja tiedon antamisen määrästä ja laadusta potilaille ja heidän omaisilleen. Olisi myös mielenkiintoista selvittää, miten potilaiden sairastuminen tai kyseessä oleva tilanne vaikuttaa vastauksiin.
Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin yhdeltätoista Karinakodin potilaalta ja heidän omaiseltaan. Potilaat olivat iältään 48- 81- vuotiaita. Kyselykaavakkeet olivat Karinakodissa 1.6- 31.8.2012 välisen ajan.
Tulosten mukaan, potilaat ja omaiset saivat tukea ja tietoa melko hyvin. Hengellisen tuen tarpeesta monella omaisella oli epätietoisuutta. Parhaiten tuen ja tiedon saaminen koettiin Karinakotiin tullessa ja paikan sijainnin merkityksestä. Omaiset kokivat siirtovaiheen olevan heille ja potilaalle hankalin. Tietoa ei ollut tarpeeksi ja jos sitä oli, se oli niukkaa. Kehitettävää Karinakodin toiminnassa ilmeni perunkirjoitusasioissa. Kyselyssä kävi myös ilmi, että hoitohenkilökuntaa on ajoittain vaikea löytää talosta. Osa vastanneista koki henkilökunnalla olevan kiire, joten näin omaisten huomioiminen jäi vähälle.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää hoitajien kokemuksia tuen ja tiedon antamisen määrästä ja laadusta potilaille ja heidän omaisilleen. Olisi myös mielenkiintoista selvittää, miten potilaiden sairastuminen tai kyseessä oleva tilanne vaikuttaa vastauksiin.