Terveysliikunnan edistämisen kohteeksi sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat
Lainio-Peltola, Minna (2013)
Lainio-Peltola, Minna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302062130
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302062130
Tiivistelmä
Tämän teoreettisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kirjallisuuteen ja aiempaan tutkimustietoon perustuen sosioekonomisten tekijöiden merkitystä terveysliikunnan edistämisessä. Tavoitteena oli esittää Turun nykyisiin terveysliikuntapalveluihin kehittämisideoita miten sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevia tavoitettaisiin eri yhteistyökumppaneiden kanssa paremmin ja minkälaisia uusia kohdennettuja palveluja voisi kehittää.
Sosioekonomista asemaa tarkastellaan useimmiten koulutuksen, ammattiaseman ja tulotason mukaan. Sosioekonomisten väestöryhmien välillä on suuria terveyseroja ja erot ovat pysyneet samankaltaisina jo yli 20 vuotta. Hyvätuloiset ja eniten koulutusta saaneet ovat terveempiä ja elävät kauemmin kuin pienituloiset ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneet. Aineellisten elinolojen ja terveyskäyttäytymisen merkitys sosioekonomisten terveyserojen synnyssä nähdään tärkeänä. Korkean sosioekonomisen aseman ja hyvän terveyden välillä yhteys kulkee terveiden elintapojen, muun muassa fyysisen aktiivisuuden, kautta.
Lapsuuden ja nuoruuden sosioekonomisella asemalla on yhteys aikuisuuden inaktiivisuuden kehittymiseen ja siten terveyteen ja sairastavuuteen. Aikuisiän vapaa-ajan liikunnassa näkyy koulutus-, tulo- ja ammattiaseman mukaiset sosioekonomiset erot. Myös ikääntyneillä sosioekonominen asema on yhteydessä toimintarajoitteisiin ja liikkumisen vaikeuksiin.
Kunnan toiminnalla on suuret mahdollisuudet terveyserojen kaventamiseen ja lähtökoh-tana tulisi olla kaikkien mahdollisten toimijoiden yhteistyö. Terveysliikunnan edistämisessä pitää kaiken ikäisten kohdalla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa huomioida sosioekonomiset taustatekijät. Tärkeää on vaikuttaa liikuntakäyttäytymiseen arjen ympäristöissä esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja ikääntyneiden kotona. Koko väestölle tarjolla olevia palveluja on täydennettävä tarjoamalla kohdennettuja toimenpiteitä heikommassa asemassa oleville ja lisäksi tulee tukea sellaisia henkilöitä, joilla ei ole riittäviä taloudellisia mahdollisuuksia liikkumiseen. Jatkotutkimusaiheena mielenkiintoista olisikin selvittää taloudellisten tekijöiden merkitystä eri ikäisten liikkumattomuuteen, jotta kuntatasolla asia tulisi huomioiduksi päätöksenteossa entistä paremmin.
Sosioekonomista asemaa tarkastellaan useimmiten koulutuksen, ammattiaseman ja tulotason mukaan. Sosioekonomisten väestöryhmien välillä on suuria terveyseroja ja erot ovat pysyneet samankaltaisina jo yli 20 vuotta. Hyvätuloiset ja eniten koulutusta saaneet ovat terveempiä ja elävät kauemmin kuin pienituloiset ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneet. Aineellisten elinolojen ja terveyskäyttäytymisen merkitys sosioekonomisten terveyserojen synnyssä nähdään tärkeänä. Korkean sosioekonomisen aseman ja hyvän terveyden välillä yhteys kulkee terveiden elintapojen, muun muassa fyysisen aktiivisuuden, kautta.
Lapsuuden ja nuoruuden sosioekonomisella asemalla on yhteys aikuisuuden inaktiivisuuden kehittymiseen ja siten terveyteen ja sairastavuuteen. Aikuisiän vapaa-ajan liikunnassa näkyy koulutus-, tulo- ja ammattiaseman mukaiset sosioekonomiset erot. Myös ikääntyneillä sosioekonominen asema on yhteydessä toimintarajoitteisiin ja liikkumisen vaikeuksiin.
Kunnan toiminnalla on suuret mahdollisuudet terveyserojen kaventamiseen ja lähtökoh-tana tulisi olla kaikkien mahdollisten toimijoiden yhteistyö. Terveysliikunnan edistämisessä pitää kaiken ikäisten kohdalla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa huomioida sosioekonomiset taustatekijät. Tärkeää on vaikuttaa liikuntakäyttäytymiseen arjen ympäristöissä esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja ikääntyneiden kotona. Koko väestölle tarjolla olevia palveluja on täydennettävä tarjoamalla kohdennettuja toimenpiteitä heikommassa asemassa oleville ja lisäksi tulee tukea sellaisia henkilöitä, joilla ei ole riittäviä taloudellisia mahdollisuuksia liikkumiseen. Jatkotutkimusaiheena mielenkiintoista olisikin selvittää taloudellisten tekijöiden merkitystä eri ikäisten liikkumattomuuteen, jotta kuntatasolla asia tulisi huomioiduksi päätöksenteossa entistä paremmin.