Elettyä ymmärtämässä : omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja teksti reflektiona sosiaalialan ammattikorkeakouluopinnoissa
Autobiographical writing and text as reflection in social studies conducted at the Diaconia University of Applied Science
Karjalainen, Anna Liisa (2012)
Karjalainen, Anna Liisa
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-174-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-174-8
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millainen reflektion väline omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja teksti ovat ja miten ne soveltuvat pedagogiseen käyttöön. Aineisto on koottu 3–3,5 vuoden mittaisesta omaelämäkerrallisen kirjoittamisen prosessista, joka oli osa sosiaalialan ammattikorkeakouluopintoja vuosina 2004–2007. Kirjoittamisprosessin pedagogisena tavoitteena oli ammatillisen kasvun tukeminen.
Tutkimuksen tärkeimmät teoreettiset käsitteet ovat omaelämäkerta, representaatio ja reflektio. Reflektio on tässä tutkimuksessa määritelty omasta elämästä kirjoittamisen, kirjoittamisen kokemuksesta kirjoittamisen sekä oman tekstin lukemisen ja tulkinnan prosessiksi.
Tutkimuksen pääkysymystä siitä, mitä omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja teksti ovat reflektiona, selvitetään ensin tarkastelemalla omaelämäkerrallisten tekstien ilmaisun ja kerronnan reflektiivisiä piirteitä ja niiden merkitystä oman elämän kerronnassa. Toiseksi tarkastellaan kirjoittamista kirjoittajan tekona ja kirjoittajan tapaa tulkita tekstejään. Lopuksi selvitetään omasta elämästä kirjoittamista menetelmänä koulutuksessa.
Aineisto koostui eriteemaisista omaelämäkerrallisista teksteistä, kirjoittamisen kokemusta kuvaavista kommentaareista ja prosessin lopuksi kirjoitetuista päättöteksteistä. Kirjoittamisen teemoja oli kaikkiaan 14, tekstejä 345 ja niissä yhteensä 975 sivua. Tästä sivumäärästä kommentaarien osuus oli noin neljännes. Kirjoittajia oli alkuvaiheessa 37 (34 naista ja 3 miestä); päättötekstivaiheessa 33.
Omaelämäkerrallisten tekstien ja kommentaarien ilmaisua ja kerrontaa analysointiin soveltamalla retorista luennan tapaa ja kerronnan analyysia. Näin teksteistä hahmottui reflektiivisiä piirteitä, jotka liittyvät olennaisesti pyrki4 mykseen ymmärtää ja esittää ymmärrettävänä elettyä elämää. Reflektiivinen esitystapa on kyselevää, kyseenalaistavaa, epäröivää, eri vaihtoehtoja ja näkökulmia esilletuovaa ja niitä testaavaa, sekä arvioivaa, arvottavaa ja vertailevaa. Reflektiivisyyttä tuotetaan myös aikatasojen vaihtelulla ja ketjuttavalla tarkastelutavalla. Siihen vaikuttavat myös kertojan ja kerrotun välimatkan säätely sekä henkilökohtaisen ja yleistävän kerronnan tavan vaihtelu. Kun omaelämäkerrallisessa tekstissä on vähän reflektiivisiä piirteitä, kommentaari voi olla sitä reflektiivisempi.
Omaelämäkerrallisissa teksteissä näkyvissä oleva merkityksellistämisen, ymmärtämään pyrkimisen ja ymmärrettävyyden rakentamisen prosessi tuottaa usein tekstiä, joka on lukijan kannalta epäsujuvaa, puheenomaista ja vapaasti assosioivaa. Kirjoittajaa tällainen eletyn elämän sanallistaminen palvelee merkittävästi oman elämänkokemuksen tiedostamisessa ja käsittelyssä. Kommentaarien ja päättötekstien avulla analysoitiin kirjoittamista kirjoittajan tekona ja sitä, miten kirjoittajat tarkastelivat itse omia tekstejään. Analyysissa sisältöä luokiteltiin niiden kysymysten mukaan, joita teksteille esitettiin. Vastaanottajan kirjoittajat mielsivät siten, että se oli toisaalta todellinen lukija, toisaalta päiväkirjamainen kerronnallisen tason vastaanottaja. Tunteet liittyivät olennaisesti omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen ja omien tekstien lukemiseen. Niitä koettiin joko samoina kuin kirjoittamisen kohteena olevassa ajassa tai muuntuneina. Tunnekokemusten avulla kirjoittajat tulkitsivat suhdettaan kerrottuun kertomisen ja lukemisen hetkellä. Kirjoittaminen merkityksellistyi oivaltamisena, muisteluna ja muistamisena sekä identiteettityönä.
Kirjoittajat eivät kyseenalaistaneet tekstejään oman eletyn elämänsä representaatioina, vaan ne edustivat ja esittivät heille elettyä elämää sellaisenaan. Omia tekstejään tulkitessaan kirjoittajat täydensivät tekstuaalisen representaation elettyyn elämäänsä liittyvillä muisti- ja mielikuvillaan. He tulkitsivat teksteistään myös kirjoittamisen ajankohtaan liittyviä asioita. Kirjoittaja siis voi tulkita omaelämäkerrallisia tekstejään monipuolisesti, mutta koska omien tekstien asiasisällön etäännyttäminen on kirjoittajalle hankalaa, sillä on vaikutuksensa reflektion mahdollisuuksiin laajentua ja syventyä. Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja kirjoittamisen kokemuksesta kirjoittaminen on erinomainen väline oman elämäkokemuksen tiedostamiseen ja itsetuntemuksen lisäämiseen. Kirjoittamisen erityisluonne on otettava huomioon menetelmällisissä sovelluksissa. Pedagogisissa yhteyksissä kirjoittajia on ohjattava omien tekstien analysointiin, jotta reflektio voisi syventyä kriittiseksi reflektioksi. Kirjallisen ilmaisun opetuksessa tarkoituksenmukaiseen reflektiiviseen ilmaisun tapaan tulisi ohjata.
Teemat:
Kasvatus ja koulutus
Kielet ja viestintä
Tutkimuksen tärkeimmät teoreettiset käsitteet ovat omaelämäkerta, representaatio ja reflektio. Reflektio on tässä tutkimuksessa määritelty omasta elämästä kirjoittamisen, kirjoittamisen kokemuksesta kirjoittamisen sekä oman tekstin lukemisen ja tulkinnan prosessiksi.
Tutkimuksen pääkysymystä siitä, mitä omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja teksti ovat reflektiona, selvitetään ensin tarkastelemalla omaelämäkerrallisten tekstien ilmaisun ja kerronnan reflektiivisiä piirteitä ja niiden merkitystä oman elämän kerronnassa. Toiseksi tarkastellaan kirjoittamista kirjoittajan tekona ja kirjoittajan tapaa tulkita tekstejään. Lopuksi selvitetään omasta elämästä kirjoittamista menetelmänä koulutuksessa.
Aineisto koostui eriteemaisista omaelämäkerrallisista teksteistä, kirjoittamisen kokemusta kuvaavista kommentaareista ja prosessin lopuksi kirjoitetuista päättöteksteistä. Kirjoittamisen teemoja oli kaikkiaan 14, tekstejä 345 ja niissä yhteensä 975 sivua. Tästä sivumäärästä kommentaarien osuus oli noin neljännes. Kirjoittajia oli alkuvaiheessa 37 (34 naista ja 3 miestä); päättötekstivaiheessa 33.
Omaelämäkerrallisten tekstien ja kommentaarien ilmaisua ja kerrontaa analysointiin soveltamalla retorista luennan tapaa ja kerronnan analyysia. Näin teksteistä hahmottui reflektiivisiä piirteitä, jotka liittyvät olennaisesti pyrki4 mykseen ymmärtää ja esittää ymmärrettävänä elettyä elämää. Reflektiivinen esitystapa on kyselevää, kyseenalaistavaa, epäröivää, eri vaihtoehtoja ja näkökulmia esilletuovaa ja niitä testaavaa, sekä arvioivaa, arvottavaa ja vertailevaa. Reflektiivisyyttä tuotetaan myös aikatasojen vaihtelulla ja ketjuttavalla tarkastelutavalla. Siihen vaikuttavat myös kertojan ja kerrotun välimatkan säätely sekä henkilökohtaisen ja yleistävän kerronnan tavan vaihtelu. Kun omaelämäkerrallisessa tekstissä on vähän reflektiivisiä piirteitä, kommentaari voi olla sitä reflektiivisempi.
Omaelämäkerrallisissa teksteissä näkyvissä oleva merkityksellistämisen, ymmärtämään pyrkimisen ja ymmärrettävyyden rakentamisen prosessi tuottaa usein tekstiä, joka on lukijan kannalta epäsujuvaa, puheenomaista ja vapaasti assosioivaa. Kirjoittajaa tällainen eletyn elämän sanallistaminen palvelee merkittävästi oman elämänkokemuksen tiedostamisessa ja käsittelyssä. Kommentaarien ja päättötekstien avulla analysoitiin kirjoittamista kirjoittajan tekona ja sitä, miten kirjoittajat tarkastelivat itse omia tekstejään. Analyysissa sisältöä luokiteltiin niiden kysymysten mukaan, joita teksteille esitettiin. Vastaanottajan kirjoittajat mielsivät siten, että se oli toisaalta todellinen lukija, toisaalta päiväkirjamainen kerronnallisen tason vastaanottaja. Tunteet liittyivät olennaisesti omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen ja omien tekstien lukemiseen. Niitä koettiin joko samoina kuin kirjoittamisen kohteena olevassa ajassa tai muuntuneina. Tunnekokemusten avulla kirjoittajat tulkitsivat suhdettaan kerrottuun kertomisen ja lukemisen hetkellä. Kirjoittaminen merkityksellistyi oivaltamisena, muisteluna ja muistamisena sekä identiteettityönä.
Kirjoittajat eivät kyseenalaistaneet tekstejään oman eletyn elämänsä representaatioina, vaan ne edustivat ja esittivät heille elettyä elämää sellaisenaan. Omia tekstejään tulkitessaan kirjoittajat täydensivät tekstuaalisen representaation elettyyn elämäänsä liittyvillä muisti- ja mielikuvillaan. He tulkitsivat teksteistään myös kirjoittamisen ajankohtaan liittyviä asioita. Kirjoittaja siis voi tulkita omaelämäkerrallisia tekstejään monipuolisesti, mutta koska omien tekstien asiasisällön etäännyttäminen on kirjoittajalle hankalaa, sillä on vaikutuksensa reflektion mahdollisuuksiin laajentua ja syventyä. Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja kirjoittamisen kokemuksesta kirjoittaminen on erinomainen väline oman elämäkokemuksen tiedostamiseen ja itsetuntemuksen lisäämiseen. Kirjoittamisen erityisluonne on otettava huomioon menetelmällisissä sovelluksissa. Pedagogisissa yhteyksissä kirjoittajia on ohjattava omien tekstien analysointiin, jotta reflektio voisi syventyä kriittiseksi reflektioksi. Kirjallisen ilmaisun opetuksessa tarkoituksenmukaiseen reflektiiviseen ilmaisun tapaan tulisi ohjata.
Teemat:
Kasvatus ja koulutus
Kielet ja viestintä