Kuntoutumistavoitteiden dialoginen jäsentyminen : Asiakaslähtöisyys mielenterveyskuntoutuksen tavoitteiden asettamisessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ja kuvata mielenterveyskuntoutumisen tavoitteiden asiakaslähtöistä, dialogista jäsentymistä. Kuntoutumisprosessilla tarkoitetaan asiakassuhteessa tapahtuvia kohtaamisia, dialogeja sekä yhteistyössä asetettuja muutostavoitteita kuntoutujan elämässä. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat miten luottamus, neuvottelevuus, osallisuus sekä vastavuoroisuus toteutuvat kuntoutumistavoitteiden määrittelyssä. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Aineiston keruu tapahtui haastattelemalla yksityisessä asumispalveluyksikössä asuvaa kolmea kuntoutujaa sekä heidän omia ohjaajiaan parihaastatteluin. Aineiston analysointimenetelmä oli abduktiivinen aineiston analyysi. Analyysi tapahtui muodostamalla alkuperäisistä ilmauksista asiasisällöt, niistä luokat ja niitä yhdistämällä teemat. Osallisuutta lisäävistä kokemuksista tuli tutkimushaastatteluissa runsaimmin kuvauksia. Toimiva keskusteluyhteys, jossa kuntoutuja on hyväksyttynä omana itsenään, vahvistaa luottamuksen kokemusta suhteessa ohjaajaan. Tämä puolestaan lisää kuntoutujan osallisuutta kuntoutumisen suunnitteluun. Ohjaajan kyky huomioida kuntoutujan lahjakkuudet, voimavarat sekä oireilun tuomat rajoitteet yhdistettynä toiveikkaaseen eteenpäin suuntautuneisuuteen, motivoi kuntoutujaa. Dialogisesti asetetut kuntoutumisen tavoitteet lisäävät kuntoutumisten tuloksellisuutta ja asumispalvelun laatua. Dialoginen työtapa luo pohjan yhteistyösuhteelle, jossa kuntoutukseen osallistujilla on mahdollisuus tuoda omat näkökulmat kuntoutusprosessin eri vaiheissa. Vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa palautteen antaminen on luontevasti läsnä ja mahdollistaa toiminnan jatkuvaa arviointia.

The purpose of this thesis was to examine and describe the client-based, dialogical structuring of mental health rehabilitation goals. Rehabilitation process includes encounters in client relationship, dialogues and cooperative goal-setting related to possible changes in rehabilitee´s life. The aim of this study was to find out how trust, negotiation, participation and mutuality come true while setting the goals of rehabilitation. The approach of this study was qualitative. The material of this study was collected in private housing service unit by interviewing three rehabilitees and their advisors in pair interviews. The material was analysed by abductive data analysis. The analysis was implemented by forming first subject matters from the original expressions, then combining those into classes and then further joining themes. In the research interviews there were most descriptions about experiences that increase participation. A working dialogical connection, where the rehabilitation client is accepted as oneself, strengthens the experiencing the confidence in relation to the advisor. This also increases the rehabilitee´s participation in the rehabilitation planning. The advisor´s ability to notice rehabilitee’s talents, resources and constraints caused by the symptoms combined with the hopeful orientation forward, motivate rehabilitee. Dialogically set rehabilitation goals increase the effectiveness of rehabilitation and the quality of housing service. Dialogue method provides the basis for co-operation relationship where the rehabilitation participants have the opportunity to bring their own perspectives of the rehabilitation process at different stages. In a mutual interaction giving feedback is naturally present and enables the ongoing evaluation of operations.