Terveyshyötymalli keuhkoahtaumatautipotilaan hoidossa

Abstract

Keuhkoahtaumataudin hoito vaatii vuosittain paljon terveydenhuollon resursseja. Suuri osa kustannuksista keskittyy erikoissairaanhoidossa tapahtuvaan vaikean tautimuodon pahenemisvaiheen hoitoon. Terveyshyötymallin avulla olisi mahdollista kohdistaa resursseja potilasohjaukseen, omahoidon tukemiseen ja pahenemisvaiheiden ennaltaehkäisyyn näin lisäten hoidon suunnitelmallisuutta ja vaikuttavuutta. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä tietoa keuhkoahtaumatautipotilaan hoidon toteutumisesta keuhkohoitajan näkökulmasta ja selvittää keuhkohoitajien näkemyksiä siitä miten terveyshyötymallin eri osa-alueet toteutuvat keuhkoahtaumatautipotilaan hoidossa heidän työyksiköissään. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Kysely lähetettiin 415 keuhkohoitajalle. Vastausprosentiksi muodostui 26.5 %. Tulosten mukaan ohjauksessa parhaiten arvioitiin toteutuvan lääkehoidon ja tupakoinnin lopettamiseen liittyvä ohjaus, vähiten ohjattiin liikuntaan ja potilasjärjestöjen toimintaan liittyen. Yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa oli vähäistä. Johdon sitoutuminen toiminnan kehittämiseen ja resursointi koettiin riittämättömäksi. Alueelliset toimintatavat eivät ole yhtenäiset tai ne eivät ole vastaajien tiedossa. Sähköisten tietojärjestelmien ja toimintaprosessien yhdenaikainen kehittäminen mahdollistaisi resurssien tehokkaamman käytön. Tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään ammatillista perusosaamista vahvistavan, keuhkoahtaumatautiin liittyvän koulutuskokonaisuuden, sekä alueellisten koulutusten sisällön suunnittelussa. Huomio tulee kiinnittää erityisesti sähköisten tietojärjestelmien tehokkaaseen hyötykäyttöön, yhteneväisiin alueellisiin toimintamalleihin ja yhteistyöhön kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

The treatment of the chronic obstructive pulmonary disease (COPD) requires a great deal of health care resources each year. A major part of the expenses concentrates on the exacerbation phase of the severe disease in special health care units. The Chronic Care Model makes it possible to target resources to patient education, self-management support and prevention of the exacerbation phase thus adding planning and effectiveness to the treatment.

The aim was to collect information about the implementation of the treatment of COPD- patients and examine nurses’ opinions of how parts of the Chronic Care Model are realized in their work units. The study was conducted as an electronic survey. The survey was sent to 415 respiratory nurses. The response rate was 26.5%.

The results showed that the best implementation results were deemed to be related to medication and smoking cessation counseling, whereas the least attention seemed to be paid to exercise and patient organizations. The respondents also thought that co-operation with the third sector was low. Moreover, the management's commitment to the development of operations and resources was considered to be inadequate. The respondents also stated that regional policies were either incongruent or that they were not known to them. Finally, they thought that a coordinated development of electronic information systems and the operational processes would allow more efficient resource use.

The study results will be used in the planning of a training course designed to strengthen the professional skills of COPD- nurses as well as in the planning of related regional training events. Attention should be paid especially to the efficient utilization of electronic information systems, consistent regional operation patterns and co-operation with the third sector.