Ravitsemusohjauksen kehittämistarpeet äitiys- ja lastenneuvolassa : Terveydenhoitajien ravitsemusneuvontavalmiuksien ja koulutustarpeiden kartoittaminen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa äitiys- ja lastenneuvolassa työskentelevien terveydenhoitajien ravitsemusneuvontavalmiuksia ja koulutustarpeita. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten ravitsemusohjausta käytännössä toteutetaan ja minkälaisia haasteita ravitsemusohjaukseen koetaan liittyvän. Teoriaosuudessa käsitellään neuvolan roolia perheiden terveyden edistämisessä. Yksi terveyden edistämisen osa-alue on neuvoloissa annettava ravitsemusohjaus, jonka tueksi on kehitetty asioiden puheeksi ottamista tukevia menetelmällisiä ohjauskeinoja. Teoriaosuudessa käsitellään myös neuvolatyössä ajankohtaisiksi koettuja ravitsemuksen osa-alueita.

Opinnäytetyön aineisto kerättiin syyskuussa 2012 laadullista lähestymistapaa käyttäen. Opinnäytetyöhön haastateltiin kuutta terveydenhoitajaa kahdesta Kanta-Hämeen alueella sijaitsevasta neuvolasta käyttäen menetelmänä teemahaastatteluna. Tulosten mukaan terveydenhoitajat kokivat hallitsevansa hyvin ravitsemusohjauksen antamisen. Käytetyin ohjausmenetelmä oli suullinen ohjaus, jonka tukena käytettiin kirjallista ohjausmateriaalia. Menetelmälliset ohjauskeinot olivat vähän käytettyjä, ne koettiin aikaa vieviksi ja työläiksi. Ravitsemusohjauksen haasteet kohdentuivat enemmänkin asiakkaiden motivointiin ja koko perheen tottumuksiin vaikuttamiseen kuin ohjauksen ravitsemukselliseen sisältöön. Koulutustarpeita ei juurikaan tuotu haastatteluissa esille.

Ravitsemusneuvonnan vaikuttavuutta voisi parantaa hyödyntämällä enemmän menetelmällisiä ohjauskeinoja käytännön ohjaustyössä. Kiinnostavaa olisi myös selvittää, miten asiakkaat kokevat saaneensa neuvolasta tukea ja motivaatiota elämäntapamuutosten toteuttamiseen. Opinnäytetyötä täydentää kehittämistehtävä, jossa tuotettiin neuvolaikäisten lasten vanhemmille esite lasten ruokakäyttäytymisestä.

The purpose of this thesis was to survey public health nurses’ abilities to give nutrition guidance in maternal and child health clinics. The other purpose was to find out if public health nurses had any updating education needs. The aim of this thesis was to get information about how nutrition guidance is being carried out in practice and what sort of challenges it includes.

Maternal and child health clinics have a major role in health education and in promoting the health of families with small children. Nutrition has an important effect to our health and nutrition guidance is therefore given to families during almost every health clinic visit. New methods – such as Painokas- and Neuvokas-projects – have been recently developed in Finland to support the nutrition guidance given by a public health nurse in maternal and child health clinics. This thesis was carried out by using a qualitative approach. The data was collected by interviewing six public health nurses working in Kanta-Häme area. The theme interview was used as a collection method. According to the results the public health nurses felt they managed well giving nutrition guidance to their clients. Oral guidance was the mostly used method supported by written material. New guidance methods like Painokas were less used and they were thought to be troublesome and time consuming in every day work. Motivating families to do lifestyle changes was thought to be challenging.

As a conclusion it can be said that using more of these new guidance methods effectiveness of nutrition guidance could be enhanced. It would also be interesting to study how the families who use the services of maternal or child health clinics experience the guidance they are given.