Terveydenhoitaja keskenmenon kokeneen tukijana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten terveydenhoitaja on tukenut keskenmenon kokenutta naista ja onko äitiysneuvola luonteva tuen tarjoaja. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää terveydenhoitajan sekä äitiysneuvolan valmiuksia olla keskenmenon kokeneen naisen tukijana.

Tutkimuksen toteutustapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineiston keräämisen lähtökohtana oli tavoittaa naiset, jotka ovat kokeneet keskenmenon siinä vaiheessa, kun he jo ovat äitiysneuvolan asiakkaana. Aineisto kerättiin kahden Internet -sivuston kautta. Tutkimukseen osallistui 14 keskenmenon kokenutta naista. Aineistossa analysoitiin 13 naisen kertomus. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin narratiivinen lähestymistapa.

Tutkimus osoitti, että terveydenhoitajan rooli keskenmenon jälkeen koettiin olemattomaksi, mutta roolia kuitenkin toivottiin. Kaikki tutkimukseen osallistuneet toivoivat tukea keskenmenon jälkeen. Tutkimukseen osallistuneet toivoivat yhteydenottoa erityisesti neuvolasta käsin tai kutsua neuvolaan. Terveydenhoitajalta toivottiin keskusteluaikaa ja emotionaalista sekä tiedollista tukea eli kuuntelemista, läsnäoloa, empaattisuutta, aitoutta, faktatiedon antoa, lohdutusta sekä tukemista sanoin ja käytännön ohjein. Kaikki vastaajat olivat samaa mieltä siitä, että keskenmenon kokeneiden naisten henkiseen jaksamiseen ja toipumiseen pitäisi kiinnittää huomiota.

Jatkotutkimuksena voisi olla terveydenhoitajien osaamisen selvittäminen keskenmenon kokeneen kohtaamisessa. Mielenkiintoista olisi myös selvittää, millaisia ovat terveydenhoitajien kokemukset keskenmenon kokeneen asiakkaan kohtaamisesta ja keskenmenon käsittelystä asiakkaan seuraavassa raskaudessa.

Kehittämisehdotuksena opinnäytetyöstä nousi ehdotus terveydenhoitajan järjestämästä vertaistukiryhmätoiminnasta keskenmenon kokeneille naisille.

This study was conducted to examine the kind of miscarriage and pregnancy loss support public health nurses have provided for the women who are coping with their bereavement. The other aim was to establish whether a maternity clinic is an appropriate and the best place to offer counseling and support after pregnancy loss. The information gathered could be used to develop the specialized knowledge and skills of public health nurses as well as to enhance the operation of prenatal clinic services to meet the women’s needs for miscarriage support and care.

This was a qualitative study, which set out to find women who had suffered a miscarriage while already being established clients of a prenatal clinic. The data were collected through two Internet pages. Altogether 14 women, who had experienced a miscarriage, participated in the study. Ultimately 13 stories, recreations of women’s emotions and experiences, were analyzed by using the narrative approach, which in this case was considered the most appropriate methodology.

The results indicate that public health nurses’ role in supporting women who have miscarried is currently almost non-existent and, thus, the respondents wished their greater involvement in the process. All the participants emphasized the importance of prenatal services for healthy recovery after a miscarriage. The participants also hoped that the women who have suffered a miscarriage would either receive a follow-up call from their prenatal clinic or, alternatively, a follow-up appointment would be arranged for them. The best way public health nurses can serve the woman’s needs after a miscarriage is by offering counseling; or simply by dedicating time to talk with her and by providing her emotional support, such as empathy, genuine understanding, respect and consolation but, equally important is informational support i.e. facts and practical instructions. The participants all unanimously agreed that more attention should be focused on sustaining women’s emotional well-being and on contributing to their healthy recovery.

Future studies could focus on determining whether the public health nurses have the adequate skills and knowledge to successfully support women after miscarriage. Furthermore, public health nurses’ experiences of counseling clients with previous pregnancy losses, and their experiences of supporting women currently pregnant following a miscarriage, could also yield interesting information.

One of the suggestions that emerged from the findings of this study was the idea of arranging a public health nurse-led peer support group for the women who have experienced a miscarriage.