Päivystyspoliklinikan hoitohenkilökunnan valmiudet kohdata sydäntahdistinpotilas

Abstract

Opinnäytetyöni aiheena oli selkiyttää sydäntahdistinpotilaan hoitokäytäntöä erään länsisuomalaisen keskisuuren terveyskeskuksen päivystyspoliklinikalla ja osaltaan edistää ja yhtenäistää kyseisten potilaiden hoitotyön käytäntöä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kyseisen terveyskeskuspäivystyksen hoitohenkilöstön tämänhetkistä tieto/taitoa sydäntahdistinpotilaan hoitoon liittyen. Tavoitteena oli myös selvittää nykyinen hoitokäytäntö ja päivittää se ajantasaiseksi tuottamalla henkilöstölle yhtenäiset hoito-ohjeet laadun varmistamiseksi. Työn teoriaosuudessa tarkasteltiin käsitteitä päivystyspoliklinikka, hoitohenkilökunta ja tahdistinpotilas ammattikirjallisuuteen nojautuen. Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten tehdyillä kvantitatiivisilla kyselylomakkeilla maalis-huhtikuun aikana 2012. Kyselylomake koostui 22 väittämästä ja yhdestä avoimesta kysymyksestä. Se esitestattiin opiskelutovereillani, jotka kaikki ovat sairaanhoitajia. Kyselyssä kartoitettiin vastaajien taustatietoja, tietoja sydäntahdistimen asennuksesta, tahdistinpotilaan ekg:stä, rytminsiirrosta ja elvytyksestä sekä tahdistinpotilaan ohjauksesta. Lopuksi pyydettiin kirjaamaan kehittämisehdotuksia aiheesta kyseiselle päivystyspoliklinikalle. Vastausprosentiksi tuli 53,9%, N=26 ja n=14. Tulokset analysoitiin käyttäen apuna Excel ja Tixcel-ohjelmia. Osa tutkimukseen osallistuneista hoitajista on toiminut sairaanhoitajina pitkään, toisilla työkokemusta oli vähän. Työkokemuksen pituudella ei ollut selvää korrelaatiota hoitajien tietoihin tahdistinpotilaan hoidosta ja ohjauksesta. Vain harva kertoi kohtaavansa työssään tahdistinpotilaita. Tulosten mukaan voitiin päätellä, että tutkimuksen kohteena olevan päivystyspoliklinikan hoitajilla oli hyvin erilaisia käsityksiä ja tietoja tahdistimista, tahdistinpotilaan sydänfilmin tulkinnasta, rytminsiirrosta ja elvytyksestä sekä tahdistinpotilaan ohjauksesta. Suurin osa arvioi tietonsa sydäntahdistimista huonoiksi, ja kaikki olivat sitä mieltä, että tarvitsisivat lisäkoulutusta sydämentahdistinpotilaan hoitamiseen ja ohjaukseen.

The purpose of this thesis was to clarify the medical practices when treating a patient with a pacemaker in an accident and emergency department of a medium-sized western Finnish health center and to promote and standardize the quality of patient care. The aim of this study was to determine the on-call medical stuff’s current knowledge/skill concerning the treatment of the patient with a pacemaker on this particular department. The aim was also to find out the current practices of treatment and update them by providing the stuff coherent care instructions. The concepts of accident and emergency department, medical staff and a patient with a pacemaker were examined in the theory part, based on the professional literature. The data was collected by the quantitative questionnaires made for this study during March and April 2012. The questionnaire consisted of 22 statements and one open question. It was pretested by students, who are all nurses. There were questions about respondents’ background information, information about the installation of the pacemaker, about the electrocardiogram, defibrillation and resuscitation of the patient with pacemaker, and about the guidance of the patient. At last the respondents were asked to propose improvements on this matter. Percentage of the answers was 53,9%, N= 26 and n= 14. The results were analyzed by using Excel and Tixcel – programs. Some nurses who participated in this research have been working as a nurse for a long time; others have only some work experience. Length of work experience didn’t have a clear correlation between the nurses’ knowledge about the care and guidance of the patient with a pacemaker. Only a few respondents told they meet a patient with a pacemaker in their job. According to the results it can be concluded that nurses who participated this research had very different kinds of understanding and knowledge about the pacemakers, interpretation of electrocardiogram, defibrillation and resuscitation and guidance of the patient with a pacemaker. Most of the nurses assessed their knowledge of the pacemakers poor, and everyone thought that they would need additional training about the care and guidance of the patient with a pacemaker.