ANALYYSI BILL STEWARTIN RUMPUSOOLOISTA KAPPALEISSA SOUL COWBOY JA ALL THE THINGS YOU ARE
Väyrynen, Raimo (2012)
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304184596
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304184596
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkittiin rumpali Bill Stewartin rumpusooloissaan käyttämiä ideoita, musiikillista sanavarastoa sekä rytmiikan käsittelyä. Tutkittavina olivat Stewartin soittamat rumpusoolot Pat Methenyn Soul Cowboy-‐kappaleen kahdessa eri versiossa, joista toinen on studioäänite ja toinen live-‐äänite (Pat Metheny trio 99-‐00 ja Pat Metheny trion live 99-‐00 levyillä) sekä Jerome Kernin All the Things You Are jazz-‐standardissa(Pat Metheny trion live-‐ levyllä).
Lähempää analyysiä varten rumpusooloista tehtiin transkriptiot. Lisäksi työmenetelmänä oli emulointi eli analysoitavana olevien rumpusoolojen soittaminen sekä kuulonvaraisesti äänitteiden pohjalta että transkriptioista.
Rumpusoolojen analyysissä ilmeni, että Stewart käyttää paljon polyrytmiikkaa: erityisesti hän käyttää viisijakoisia rytmejä alijakoina neljäsosien sisällä, mutta hänelle on tyypillistä soveltaa polyrytmiikkaa myös pitempinä horisontaalisina polymetrisinä aiheina. Lisäksi hän soittaa kvintoleita usein
synkooppineljäsosilta orkestroiden niitä koko rummustolle. Tällöin hän saa aikaan hyvin pyöreää ilmaisua, jossa neljäsosa-‐isku ei hahmotu enää turhan selkeästi. Tyypillistä Stewartille on edelleen se, että hän soittaa soolonsa kappaleen muotorakenteeseen. Rumpalina Stewartilla on hyvä niin sanottu independence, ominaisuus, jossa soittajan kumpikin käsi ja kumpikin jalka toimivat rytmisesti isenäisesti, toisistaan riippumatta.
Lähempää analyysiä varten rumpusooloista tehtiin transkriptiot. Lisäksi työmenetelmänä oli emulointi eli analysoitavana olevien rumpusoolojen soittaminen sekä kuulonvaraisesti äänitteiden pohjalta että transkriptioista.
Rumpusoolojen analyysissä ilmeni, että Stewart käyttää paljon polyrytmiikkaa: erityisesti hän käyttää viisijakoisia rytmejä alijakoina neljäsosien sisällä, mutta hänelle on tyypillistä soveltaa polyrytmiikkaa myös pitempinä horisontaalisina polymetrisinä aiheina. Lisäksi hän soittaa kvintoleita usein
synkooppineljäsosilta orkestroiden niitä koko rummustolle. Tällöin hän saa aikaan hyvin pyöreää ilmaisua, jossa neljäsosa-‐isku ei hahmotu enää turhan selkeästi. Tyypillistä Stewartille on edelleen se, että hän soittaa soolonsa kappaleen muotorakenteeseen. Rumpalina Stewartilla on hyvä niin sanottu independence, ominaisuus, jossa soittajan kumpikin käsi ja kumpikin jalka toimivat rytmisesti isenäisesti, toisistaan riippumatta.