HYVÄ PERHEVALMENNUS : JYTA-alueen vanhempien ja terveydenhoitajien mielipiteitä perhevalmennuksesta
Törmäkangas, Janika; Hakala-Virkkala, Susanna (2013)
Törmäkangas, Janika
Hakala-Virkkala, Susanna
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304204691
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304204691
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää vanhempien ja perhevalmennusta pitävien terveydenhoitajien kokemuksia tämänhetkisestä perhevalmennuksesta Jyta-alueella. Opinnäytetyö oli työelämälähtöinen. Tavoitteena oli kerätä mahdollisimman paljon parannusehdotuksia vanhemmilta ja terveydenhoitajilta, jotta tulosten pohjalta perhevalmennusta voitaisiin kehittää. Lisäksi haluttiin selvittää, miten monitoimijaista perhevalmennusta voitaisiin hyödyntää enemmän.
Tutkimus oli kvantitatiivinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytimme kyselylomakkeita. Kyselylomakkeet sisälsivät strukturoitujen kysymysten lisäksi kaksi avointa kysymystä. Otos koostui perhevalmennuksen käyneistä isistä, äideistä ja terveydenhoitajista, joita oli yhteensä 43.
Tuloksista kävi ilmi, että miesten ja naisten mielipiteet perhevalmennuksen kokemuksista ja parannusehdotuksista olivat hyvin samankaltaisia. Synnytyskipua ja sen hallintamahdollisuuksia, äidin jaksamista ja jaksamisen tukemista sekä tutustumista synnytyssairaalaan pidettiin erittäin tärkeinä. Myös ohjausta vauvan hoitoon pidettiin yhtenä tärkeimmistä perhevalmennuksen sisältöasioista.
Perhevalmennuksen eri vetäjistä äidit, isät ja terveydenhoitajat arvostivat eniten äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajia sekä muita isejä ja äitejä, jotka osallistuivat perhevalmennukseen. Vanhemmat ja terveydenhoitajat kokivat lääkärin, fysioterapeutin ja psykologin roolin vähiten tärkeiksi. Synnytyksenjälkeistä perhevalmennusta kannattivat lähes kaikki vanhemmat, mutta isistä vain muutama oli valmis osallistumaan siihen. Äideistä puolet oli valmiita osallistumaan vanhempainvalmennukseen.
Parannusehdotuksiksi muodostui isien roolien esille nostaminen, vanhempainvalmennus-ryhmä sekä monipuolisempi valmennus, jossa huomioitaisiin enemmän ryhmän erilaista osaamista ja kokemusta.
Tutkimus oli kvantitatiivinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytimme kyselylomakkeita. Kyselylomakkeet sisälsivät strukturoitujen kysymysten lisäksi kaksi avointa kysymystä. Otos koostui perhevalmennuksen käyneistä isistä, äideistä ja terveydenhoitajista, joita oli yhteensä 43.
Tuloksista kävi ilmi, että miesten ja naisten mielipiteet perhevalmennuksen kokemuksista ja parannusehdotuksista olivat hyvin samankaltaisia. Synnytyskipua ja sen hallintamahdollisuuksia, äidin jaksamista ja jaksamisen tukemista sekä tutustumista synnytyssairaalaan pidettiin erittäin tärkeinä. Myös ohjausta vauvan hoitoon pidettiin yhtenä tärkeimmistä perhevalmennuksen sisältöasioista.
Perhevalmennuksen eri vetäjistä äidit, isät ja terveydenhoitajat arvostivat eniten äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajia sekä muita isejä ja äitejä, jotka osallistuivat perhevalmennukseen. Vanhemmat ja terveydenhoitajat kokivat lääkärin, fysioterapeutin ja psykologin roolin vähiten tärkeiksi. Synnytyksenjälkeistä perhevalmennusta kannattivat lähes kaikki vanhemmat, mutta isistä vain muutama oli valmis osallistumaan siihen. Äideistä puolet oli valmiita osallistumaan vanhempainvalmennukseen.
Parannusehdotuksiksi muodostui isien roolien esille nostaminen, vanhempainvalmennus-ryhmä sekä monipuolisempi valmennus, jossa huomioitaisiin enemmän ryhmän erilaista osaamista ja kokemusta.