Kestävä kehitys ammatillisen kasvun osana sosiaali- ja terveysalalla
Huovila, Reija (2013)
Huovila, Reija
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304224796
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304224796
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä kehittämishankkeessani kestävän kehityksen opetusta ammatillisen kasvun osana sosiaali- ja terveysalalla. Kestävä kehitys on kirjattu ammatillisten opintojen perusteisiin osaksi elinikäistä oppimista. Tavoitteena on, että opiskelijat omaksuvat kestävän kehityksen mukaisen tavan ajatella kokonaisvaltaisesti. Uusien ammattilaisten odotetaan toimivan kestävän kehityksen suuntaisesti niin työelämässä kuin omassa arjessa sekä kansalaisina.
Kehittämishankkeen alkuosassa luon katsauksen kestävän kehityksen arvopohjaan. Toimiakseen kestävän kehityksen tavoitteiden suuntaisesti tulee olla selvillä omista ja ammattialaansa ohjaavista arvoista. Kestävä kehitys perustuu universalistiseen arvotyyppiin, joka korostaa itsensä ylittämistä ja muutosvalmiutta. Universalismin käsitteeseen liitetään myös pyrkimykset sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, yhteys luontoon ja pyrkimys tasa-arvoon.
Kestävän kehityksen ulottuvuudet ovat taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Ammatillisen koulutuksen alasta riippuen eri ulottuvuudet painottuvat eri tavalla. Koulutuksen tavoitteena on opiskelijoiden ajattelutavan kehittäminen niin, että tehdessään valintoja ja ratkaisuja he osaavat tarkastella vaikutuksia monesta eri näkökulmasta. Taloudellisin ratkaisu ei ole aina ekologisin tai sosiaalisin vaihtoehto.
Kestävän kehityksen kohdalla puhutaan vahvasta ja heikosta tulkinnasta. Vahva tulkinta edellyttää osallistavia, demokraattisia ja läpinäkyviä päätöksentekomalleja. Heikossa tulkinnassa luotetaan autoritaariseen päätöksentekoon ja markkinavoimien ohjaukseen. Käsittelen kehittämishankkeessani kestävää kehitystä vahvan tulkinnan mukaisesti. Esimerkkitapauksena on oppilaitostasolla Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä ja koulutusaloista kaksi sosiaali- ja terveysalan tutkintoon johtavaa koulutusta. Molemmilla aloilla ammatilliseen etiikkaan kuuluu asiakkaan kohtaaminen voimaannuttavasti ja osallistavasti. Loppupuolella esittelen yhden tavan käsitellä kestävää kehitystä opetuksessa, johon opiskelijat osallistuivat itse tehden ja jota mallia he voivat hyödyntää toimiessaan lasten ja nuorten kanssa tai huoltajien kanssa kasvatuskumppanuutta vahvistaen.
Kehittämishankkeen alkuosassa luon katsauksen kestävän kehityksen arvopohjaan. Toimiakseen kestävän kehityksen tavoitteiden suuntaisesti tulee olla selvillä omista ja ammattialaansa ohjaavista arvoista. Kestävä kehitys perustuu universalistiseen arvotyyppiin, joka korostaa itsensä ylittämistä ja muutosvalmiutta. Universalismin käsitteeseen liitetään myös pyrkimykset sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, yhteys luontoon ja pyrkimys tasa-arvoon.
Kestävän kehityksen ulottuvuudet ovat taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Ammatillisen koulutuksen alasta riippuen eri ulottuvuudet painottuvat eri tavalla. Koulutuksen tavoitteena on opiskelijoiden ajattelutavan kehittäminen niin, että tehdessään valintoja ja ratkaisuja he osaavat tarkastella vaikutuksia monesta eri näkökulmasta. Taloudellisin ratkaisu ei ole aina ekologisin tai sosiaalisin vaihtoehto.
Kestävän kehityksen kohdalla puhutaan vahvasta ja heikosta tulkinnasta. Vahva tulkinta edellyttää osallistavia, demokraattisia ja läpinäkyviä päätöksentekomalleja. Heikossa tulkinnassa luotetaan autoritaariseen päätöksentekoon ja markkinavoimien ohjaukseen. Käsittelen kehittämishankkeessani kestävää kehitystä vahvan tulkinnan mukaisesti. Esimerkkitapauksena on oppilaitostasolla Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä ja koulutusaloista kaksi sosiaali- ja terveysalan tutkintoon johtavaa koulutusta. Molemmilla aloilla ammatilliseen etiikkaan kuuluu asiakkaan kohtaaminen voimaannuttavasti ja osallistavasti. Loppupuolella esittelen yhden tavan käsitellä kestävää kehitystä opetuksessa, johon opiskelijat osallistuivat itse tehden ja jota mallia he voivat hyödyntää toimiessaan lasten ja nuorten kanssa tai huoltajien kanssa kasvatuskumppanuutta vahvistaen.