Lauluympyrästä lavalle : Irina Milanin opetusmetodi teatterilaulajien koulutuksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehdä kirjallinen kuvaus Irina Milanin opetusmetodista, jota hän käyttää kouluttaessaan teatterilaulajia, sekä verrata sen antamia valmiuksia teatterityössä tarvittaviin taitoihin. Opetusmetodin kuvaus perustuu Milanin haastatteluun, jossa hän käy tarkasti läpi opetuksensa pääkohtia ja niiden taustalla olevaa kehitystä. Työn taustateoria puolestaan koostuu kansainvälisistä kirjallisuuslähteistä.

Laulaminen teatterissa vaatii paljon enemmän kuin vain lauluteknistä osaamista. Tyylilajien kirjo teatterissa vaatii laajaa osaamista ja äänellistä joustavuutta. Monipuolisuus muodostuu eri tyylilajien, sävyjen ja äänenlaatujen hallinnasta, mutta enenevässä määrin on tärkeämpää osata nykytyylejä kuin klassista äänenmuodostusta. Laulajalta vaaditaan omaperäistä, ei välttämättä kaunista tai teknisesti hiottua ääntä. Les Misérablesin vaikutuksesta laulajilta alettiin vaatia realistisempaa mutta vahvan dramaattista ääntä; tummuutta ja särmikkyyttä. Teatterissa laulajalla on oltava erinomainen instrumenttinsa hallinta, sillä koko illan läpilauletut teokset ovat raskaita äänelle ja fyysisesti vaativia. Laulajien on samalla oltava myös näyttelijöitä ja tanssijoita.

Milanin metodissa kyseessä ei ole niinkään uusi tapa opettaa, vaan kokonaisvaltainen ja analyyttinen tapa katsoa tulkintaa ja teoksen kokonaisuutta. Kyse ei siis ole laulu- vaan tulkintatekniikasta. Milanin opetusmetodi nojaa kolmeen käytännön työkaluun, jotka ovat lauluympyrä, lauluympyrän teesit sekä tekstin kartta. Lauluympyrässä esitetään onnistuneen tulkinnan osatekijät, jotka laulajan on aina huomioitava ja joiden käytöstä laulajan on oltava tietoinen. Lauluympyrän keskiössä ovat esiintyjän ajatus, läsnäolo ja yhteys tunteisiin. Jotta nämä saadaan välitettyä kuulijalle oikein, on laulajan otettava huomioon artikulointi, aksentit, legato, fraseeraus, hengitys, tunnelma, volyymi, sävyt ja maneerit. Lauluympyrän teesit antavat yleisiä ja yksityiskohtaisia lisäohjeita lauluympyrän käyttämisen tueksi ja kartta puolestaan viittaa tekstin tarkkaan läpikäymiseen ennen laulamista.

Milanin käyttämä metodi vastaa hyvin kansainvälistä käsitystä siitä, mitä teatterissa toimivan laulajan tulee ensisijaisesti osata. Milanin metodin vahvuutena on se, että hän on luonut selkeitä työkaluja tämän osaamisen tueksi. Hän on onnistunut jaottelemaan tulkinnan osatekijöihin, joita voi tarkastella analyyttisesti sekä yksitellen että kokonaisuutena.

The purpose of this research was to describe the teaching method of Irina Milan in coaching theatre singers and to compare the skills it provides to those needed when working in theatre. The part where Milan’s method is described is based on an interview in which she goes through the main objectives of her teaching and the progress that has led to them. The background theory is based on international literature.

Singing in theatre demands much more than just technical performance. With great diversity in different music styles comes the need to have singers who can sing in a variety of styles and have a flexible voice. Singers in theatre need to be versatile but nowadays it is usually more useful to know the contemporary styles rather than classical singing. The voice should be original: not necessarily pretty in an old-fashioned way or highly trained. Les Misérables was a milestone in this: before it a more classical voice was the standard, but after “Les Mis” a more edgy, realistic, dark, even dramatic voice became appreciated. Musicals have become more physically challenging and sung-through performances acquire great endurance from the singer. It’s not enough to be a singer – you have to be an actor and dancer as well.

Milan’s method is not so much a new way to teach but a holistic and analytic approach to interpretation and the music piece as a whole. It relies on three basic tools that are Circle of Singing, its theses and the map. In the Circle of Singing Milan presents the factors that a singer must always take into consideration when interpreting a song. Everything starts with the thought, emotion. This is the reason to sing. In order to reflect this emotion to the audience the singer has to be aware of how he/she uses articulation, accents, legato, phrasing, breathing, atmosphere, volume, colours and manners. The theses give general and detailed instructions on how to use the Circle of Singing. The map of the text means that a singer should always go through the text thoroughly before starting to sing.

Milan’s method goes hand in hand with the international understanding of what is needed of singers working in theatre. She has been able to divide these abilities into pieces that can be analysed separately as well as a whole.