AmpC- ja ESBL-testin evaluaatio

Abstract

ESBL ja AmpC ovat bakteerien tuottamia entsyymejä, jotka antavat bakteerille vastustuskyvyn tiettyjä antibiootteja kohtaan. Tällaisten bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitaminen on sopivien lääkkeiden puuttuessa haasteellista. ESBL tarkoittaa laajakirjoista beetalaktamaasientsyymiä, joka tekee bakteerin resistentiksi kefalosporiineille, penisilliineille ja monobaktaameille. ESBL-geenit liikkuvat bakteerien välillä plasmidien välityksellä. ESBL-geenejä esiintyy yleisimmin Escherichia colilla ja Klebsiella-lajeilla. AmpC-geeni esiintyy kromosomaalisena usealla enterobakteerilla. Geenien sääntelyn purkautuminen tekee bakteerikannan resistentiksi kefalosporiineille, penisilliineille ja monobaktaameille. AmpC voi olla myös plasmidivälitteinen ja liikkua eri bakteerilajien välillä. Plasmidivälitteisen ampC-geenin omaavat kannat, joilla ei luonnostaan ole AmpC:tä, voivat aiheuttaa sairaalaepidemioita ja tällöin niiden merkitys on sama kuin ESBL:n. Mikrobiologian laboratorioilta puuttuu yhtenäinen AmpC:n tunnistusmenetelmä. Tässä opinnäytetyössä verrattiin tavallista ESBL-testiä ja uutta sekä AmpC:n että ESBL:n tunnistavaa yhdistelmätestiä. Testeissä määritetään bakteerien lääkeherkkyys kiekkomenetelmällä. Bakteerien lääkeherkkyyksiä määritetään, jotta voidaan selvittää, onko bakteeri herkkyydeltään normaali vai onko sen sietokyky bakteerilääkettä kohtaan merkittävästi korkeampi. Jos bakteerin sietokyky on merkittävästi normaalia korkeampi, kutsutaan bakteeria resistentiksi. Testit tehtiin 26 eri bakteerikannalle. Kaikista tutkituista Enterobacter cloacae kannoista löytyi ESBL yhtä hyvin sekä tavallisella ESBL-testillä että AmpC-ESBL-testillä. Klebsiella pneumoniaesta löytyi AmpC hyvin yhdistelmätestin avulla.

ESBL (Extended Spectrum Beta-Lactamase) and AmpC are bacterial enzymes that make the bacteria resistant to certain antibiotics. If an infection is caused by this kind of bacterium, it is challenging to treat in the lack of proper medicine. ESBL makes the bacteria resistant to cephalosporins, penicillins and monobactams. ESBL-genes in plasmids can be transmitted from one bacterium to another via gene transfer. ESBL-genes are most commonly found in Escherichia coli and Klebsiella-species. AmpC-gene occurs chromosomally in many enterobacteria. The eruption of gene regulation causes the bacterial strain to be resistant to cephalosporins, penicillins and monobactams. AmpC-gene can also be in the plasmid of a bacterium and may be transmitted between different bacterial species. The bacterial strains that have a plasmid-mediated AmpC-gene but do not naturally have AmpC can cause nosocomial outbreaks, and thus are as significant as ESBL. The microbiology laboratories are lacking a standardized AmpC detection method. In this Bachelor’s thesis a normal ESBL-test was compared with a new AmpC-ESBL-combination test. Both tests use a disk diffusion test to determine bacteria’s susceptibility to antibiotics. Bacteria’s susceptibility to antibiotics is determined in order to find out whether their sensitivity level is normal or significantly higher. If the latter is true, the bacterium is said to be resistant. The tests were run for 26 different bacterial strains. ESBL was found from all examined Enterobacter cloacae strains equally well with both tests. In Klebsiella pneumoniae, AmpC was found well with the AmpC-ESBL-combination test.