Hoitajien kokemuksia traumaattisten tilanteiden purusta : Defusing-menetelmän käyttö psykiatrisessa sairaalassa
Keränen, Milla; Lappalainen, Iita-Maria (2013)
Keränen, Milla
Lappalainen, Iita-Maria
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304295501
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304295501
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia defusing-menetelmän käytöstä psykiatrisessa sairaalassa. Työelämän yhteistyötaho oli käyttänyt menetelmää jo pitkään ja toivoi, että sen toimivuutta tutkittaisiin. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää hoitajien kokemuksia defusing-menetelmän toimivuudesta ja sen käytön mahdollisesta kehittämisestä. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu keskeisimpien käsitteiden ja niiden välisten suhteiden ympärille. Keskeisimpinä käsitteinä työssä ovat defusing, debriefing, psykiatrinen hoitotyö, hoitajat ja poikkeuksellinen psyykkinen kuormittavuus. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto hankittiin kyselylomakkeella, jossa oli seitsemän avointa kysymystä. Kyselyyn vastasi 37 hoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Vastaajat kokivat defusing-menetelmän hyödyllisenä ja kokemukset istunnoista olivat lähes poikkeuksetta positiivisia. Hoitajat kuvasivat käytännön järjestelyjä toimiviksi ja toimintaa nopeaksi. Tulosten mukaan osa hoitajista koki purun tarpeen arvioinnin riittäväksi, mutta toisaalta toivottiin herkempää reagointia kuormittaviin tilanteisiin. Vetäjien toimintaan istunnoissa oltiin pääosin tyytyväisiä ja heidän toimintaansa pidettiin ammattitaitoisena. Traumaattisen tilanteen jälkeen toipumista edesauttoi työtovereiden tuki ja tapahtumien kertaaminen. Purkuistuntojen koettiin auttavan työhön palaamisessa ja tilanne nähtiin mahdollisuutena oppia omasta ja muiden toiminnasta kuormittavassa tilanteessa ja sen jälkeen.
Tulosten mukaan hoitajat kokivat defusing-menetelmän aktiivisen käytön jatkumisen epävarmaksi. Lisäksi hoitajat toivoivat työterveyshuollon ja johdon osallistuvampaa mukanaoloa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa defusing-menetelmän toimivuudesta käytännössä ja siten edistää menetelmän kehittämistä psykiatrisessa sairaalassa. Kyselyn avulla kerättyä kokemustietoa voidaan toivottavasti käyttää hyödyksi menetelmän käytön suunnittelussa ja kehittämisessä. Menetelmän käyttö koettiin tärkeänä ja sen jatkuminen tulisi varmistaa esimerkiksi kouluttamalla lisää istunnon vetäjiä sekä lisäkouluttamalla ja tukemalla sairaalassa jo toimivia defusing-vetäjiä. Päivitetyt ja yhdenmukaiset toimintaohjeet osastoilla helpottaisivat purun tarpeen arviointia ja istuntojen järjestämistä kuormittavan tilanteen jälkeen. Jatkotutkimusideana heräsi tämän työn pohjalta kysymys siitä, kuinka hoitajan työkokemus vaikuttaa purkuistunnon tarpeeseen. Jatkossa voisi selvittää jälkipurun tarvetta ja toteutumista muiden ammattiryhmien ja potilaiden kohdalta, toiminnan kehitystarpeita puolestaan voisi kartoittaa defusing-vetäjien näkökulmasta.
Vastaajat kokivat defusing-menetelmän hyödyllisenä ja kokemukset istunnoista olivat lähes poikkeuksetta positiivisia. Hoitajat kuvasivat käytännön järjestelyjä toimiviksi ja toimintaa nopeaksi. Tulosten mukaan osa hoitajista koki purun tarpeen arvioinnin riittäväksi, mutta toisaalta toivottiin herkempää reagointia kuormittaviin tilanteisiin. Vetäjien toimintaan istunnoissa oltiin pääosin tyytyväisiä ja heidän toimintaansa pidettiin ammattitaitoisena. Traumaattisen tilanteen jälkeen toipumista edesauttoi työtovereiden tuki ja tapahtumien kertaaminen. Purkuistuntojen koettiin auttavan työhön palaamisessa ja tilanne nähtiin mahdollisuutena oppia omasta ja muiden toiminnasta kuormittavassa tilanteessa ja sen jälkeen.
Tulosten mukaan hoitajat kokivat defusing-menetelmän aktiivisen käytön jatkumisen epävarmaksi. Lisäksi hoitajat toivoivat työterveyshuollon ja johdon osallistuvampaa mukanaoloa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa defusing-menetelmän toimivuudesta käytännössä ja siten edistää menetelmän kehittämistä psykiatrisessa sairaalassa. Kyselyn avulla kerättyä kokemustietoa voidaan toivottavasti käyttää hyödyksi menetelmän käytön suunnittelussa ja kehittämisessä. Menetelmän käyttö koettiin tärkeänä ja sen jatkuminen tulisi varmistaa esimerkiksi kouluttamalla lisää istunnon vetäjiä sekä lisäkouluttamalla ja tukemalla sairaalassa jo toimivia defusing-vetäjiä. Päivitetyt ja yhdenmukaiset toimintaohjeet osastoilla helpottaisivat purun tarpeen arviointia ja istuntojen järjestämistä kuormittavan tilanteen jälkeen. Jatkotutkimusideana heräsi tämän työn pohjalta kysymys siitä, kuinka hoitajan työkokemus vaikuttaa purkuistunnon tarpeeseen. Jatkossa voisi selvittää jälkipurun tarvetta ja toteutumista muiden ammattiryhmien ja potilaiden kohdalta, toiminnan kehitystarpeita puolestaan voisi kartoittaa defusing-vetäjien näkökulmasta.