Kasvatusvastuun merkitys ja jakautuminen kodin ja koulun välillä oppilaan eri kehitysvaiheissa

Abstract

Laaditun kehittämishankkeen tarkoituksena oli selvittää kodin ja koulun välisen kasvatusvastuun jakautumista oppilaan eri kehitysvaiheissa. Koska kehittämishankkeen laatijoista yhdellä henkilöllä oli perheensä kanssa omakohtaisia kokemuksia lasten kasvatuksesta ja koulunkäynnistä Kiinassa viiden vuoden ajanjaksolta, hankkeessa vertailtiin myös esimerkkien avulla suomalaisten ja aasialaisten kasvatusperiaatteiden eroja.

Kehittämishankkeessa tuli ilmi paljon julkistakin keskustelua herättänyt kysymys, onko vanhemmuus jostakin syystä katoamassa ja ovatko koulut saamassa tai joutumassa ottamaan entistä enemmän vastuuta myös oppilaiden kasvatuksesta perinteisen opetustehtävänsä lisäksi. Koulun päätehtävän eli opetuksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että oppilaiden kasvatustehtävä säilyy ensisijaisesti kodin vastuulla. Koulu ja yhteiskunta antavat tarvittaessa tukea ja apua kasvatustehtävässä.

Työssä tarkasteltiin myös koulun ja kodin välistä yhteistyötä ja sen toimivuutta molempiin suuntiin. On tärkeää, että vuoropuhelu koulun, oppilaan ja oppilaan kasvatuksesta vastuussa olevien aikuisten välillä on jatkuvaa. Näin mahdollisiin haasteisiin pystytään reagoimaan riittävän aikaisessa vaiheessa, jolloin tilanteen korjaaminen ei aiheuta vakavia seuraamuksia. Perinteiset koulun ja kasvatusvastuussa olevien aikuisten väliset yhteistapaamiset todettiin edelleen toimiviksi keinoiksi hyvän yhteistyön takaamiseksi.

Edellä mainitusta hyvähenkisestä vuoropuhelusta huolimatta kasvatusvastuussa oleville saattaa, varsinkin oppilaan lähestyessä teini-ikää, tulla vaikeuksia nuorensa ja oman identiteettinsä kanssa. Tällöin heille tulee järjestää mahdollisuus tukitoimiin, jotta he selviytyvät tasavertaisina kasvatustehtävästään lapsen ja nuoren eri kehitysvaiheissa. Yksi tukitoimi on kehityshankkeessa esitetty ”teinineuvolakonsepti”, jossa edetään askel askeleelta kohti pysyvämpää ja tiiviimpää vuorovaikutusta perheen keskuudessa.

Perheen työssä käyvien aikuisten työssä jaksamisella ja työtyytyväisyydellä ei ole ainoastaan vaikutusta heihin itseensä. Vaikutukset heijastuvat kehityshankkeessa esiin tuodun lisensiaatti Tuija Vasikkaniemen väitöskirjan mukaan myös lasten kasvamiseen ja hyvinvointiin. Työpaikkojen perhemyönteisyyteen kannattaa siis tulevaisuudessa panostaa.