Pleuranesteen sytosentrifugivalmisteiden ja solublokkien diagnostisten vastausten vertailu

Abstract

Pleuranestettä voi kertyä keuhkopussiin, kun elimistön fysiologinen tasapaino järkkyy. Ellei syy pleuranestekertymään selviä potilaan taudinkuvasta, voidaan vastausta etsiä tutkimalla pleurapunktion avulla kerättyä nestettä ja nesteeseen irronneita soluja. Pleuranesteen irtosolututkimuksen tärkein indikaatio on malignin kasvaimen epäily. Pleuranesteen käsittelytapa ja preparaatin valmistus vaihtelevat eri laboratorioissa. Yleisimmin pleuranesteestä tehdään sytosentrifugivalmiste ja runsassoluisesta näytteestä myös histologinen solublokki. Sytosentrifugivalmiste värjätään Papanicolaoun värjäyksellä ja solublokista tehdään hematoksyliini-eosiini-värjäys. Solublokista voidaan lisätutkimuksena tehdä myös immunohistokemiallisia värjäyksiä. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla pleuranesteestä kahdella eri menetelmällä saatuja diagnostisia vastauksia ja vastausten eroja. Tutkimus suoritettiin vertailemalla sytosentrifugi- ja solublokkimenetelmällä vastattuja Papa-luokkia. Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville kahden menetelmän yhtenevyys ja menetelmillä tuotettujen laboratoriotutkimustulosten luotettavuus. Eri menetelmillä saadut Papa-luokat samasta näytteestä vastasivat tutkimuksessa toisiaan kohtalaisesti. Sytosentifugivalmisteissa havaitut benignit muutokset tulkittiin ¼:ssa tapauksista solublokin perusteella solukuvaltaan normaaleiksi. Noin ¼ sytosentifugivalmisteiden mukaan normaaleista näytteistä vastattiin taas solublokkien perusteella benigneiksi tai maligniteetin suhteen lievästi epäilyttäviksi. Sytosentifugivalmisteista havaittuja maligniteetin suhteen epäilyttäviä löydöksiä ei solublokkien perusteella usein diagnosoitu lainkaan: Yli puolet näytteistä, joista oli sytosentifugivalmisteen perusteella annettu Papa-luokka III tai IV, oli solublokin tutkimisen jälkeen luokiteltu solukuvaltaan normaaleiksi tai benigneiksi. Selvästi malignit löydökset havaittiin solublokeista puolestaan hieman paremmin kuin sytosentrifugivalmisteista.

Pleural effusion may form in association with a number of diseases and by several mechanisms. When the reason for the liquid accumulation is unknown, examination of the pleural effusion may reveal the cause of the disease. The most important indication for cytological examination of pleural fluid is when a malignant tumor is suspected. There are various methods for preparing pleural fluid samples. Different laboratories may use different approaches. The most commonly used method is the cytocentrifuge technique. For highly cellular samples, histological cytoblocks are also commonly used. Cytocentrifuge preparations are usually further processed by Papanicolaou staining and cytoblock preparations with hematoxylin-eosin staining. The cytoblock preparation may additionally be stained using immunohistochemical methods. The purpose of the study was to compare the diagnostic outcomes of two different pleural effusion sample preparation methods. The study was conducted by comparing the diagnostic Pap classes of pleural fluid cytocentrifuge and cytoblock preparations made from the same patient samples. The aim of the study was to determine the level of agreement between the diagnoses obtained using the cytocentrifuge and cytoblock sample preparation methods. The results obtained with the two different sample preparation methods were moderately correlated. One fourth of the cases which were interpreted as benign based on the cytocentrifuge preparation were also classified as normal based on the corresponding cytoblock preparation. Approximately one fourth of the cases which were classified as normal based of the cytocentrifuge preparation were interpreted as benign or suspected malignant based on the cytoblock preparation. Cells which were classified as suspected malignant based on the cytocentrifuge preparation were not as easily detected in the corresponding cytoblock preparation: More than half of the cases classified as Pap class III or IV based on the cytocentrifuge preparations were classified as normal or benign based on the cytoblock preparation. On the other hand, clearly malignant cells were detected slightly more often in the cytoblock preparation than in the cytocentrifuge preparation.