"Ei ole vertaisryhmän voittanutta" : Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää mielenterveyskuntoutujien kokemuksia vertaisryhmän toiminnasta ja sen vaikutuksista heidän kuntoutumiseensa. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa sosiaali- ja terveysalan työntekijöille sekä Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:n Kokemus tiedoksi –projektin työntekijöille. Saamiamme tuloksia he voivat käyttää apuna ohjatessaan ryhmiä sekä kehittäessään niiden toimintaa. Samalla tarjosimme kuntoutujille mahdollisuuden keskustella ryhmän toiminnasta.

Opinnäytetyömme on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla. Haastatteluun osallistui kuusi mielenterveyskuntoutujaa Kokemus tiedoksi -projektin vertaistukiryhmästä. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla.

Tulosten mukaan vertaisryhmän ilmapiiri koetaan turvalliseksi ja tasavertaiseksi. Ryh-män kesken koetaan, että ryhmässä voi puhua aiheesta kuin aiheesta vapaasti. Vertaisryhmässä toimiminen on vastavuoroista – antamista ja saamista. Sen koetaan toimivan myös oppimisympäristönä, jossa ymmärrys asioihin lisääntyy ja asioiden tarkastelu laajenee. Vertaisryhmän koetaan opettavan kokonaisvaltaisena ihmisenä toimimista sekä vuorovaikutustaitoja sosiaalisia suhteita kartuttaen.

Kehittämisehdotukset tuloksiemme perusteella liittyvät vertaisryhmän kokoontumisiin ja pelisääntöihin. Vertaisryhmän kokoontumisia tulisi lisätä niin, että ryhmä kokoontuisi kaksi kertaa kuukaudessa. Kokootumiset voitaisiin ajoittaa iltapäivälle, mikä saattaisi lisätä ryhmän osallistujamäärää. Vertaisryhmän jäsenet voisivat myös kehittää itselleen pelisäännöt, joissa puututtaisiin poistumisiin ja myöhästelyihin.

The objective of this thesis was to study mental rehabilitators’ experiences of peer-support group’s activity and its effect on their rehabilitation. The aim was to provide information to social and health care professionals and also to the workers of “Kokemus tiedoksi” –project in Muotiala Accommodation and Activity Centre Association. The information can be used when guiding peer-support groups or developing groups’ activity. We also offered an opportunity for the rehabilitators to discuss the group activity.

Our research method was qualitative and the data were gathered by a group interview. Six rehabilitators who participate in “Kokemus tiedoksi” –project's peer-support group took part in the interview. The data were ana-lyzed with the qualitative content analysis.

According to our results the atmosphere in peer-support group is experienced to be safe and equal where everyone can feel free to talk about any topic. Acting in peer-support group is mutual – giving and receiving. The peer support group also served as a learning environment that increases understanding and widens skills to process matters. It teaches to act as a comprehensive person and increases interaction skills and social rela-tionships.

On the grounds of our results the development proposals are that the peer-support group should assemble every second week. Assemblies should be held also in the afternoons, which could possibly increase the turnout. Members should also agree upon the rules concerning being late and exits during the meeting.