Trauman esteettisyys ja esiintymismuodot yhteiskunnassa

Abstract

Lopputyöni koostuu kahdesta osasta. Teoksestani Monumentti, joka oli esillä Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen lopputyönäyttelyssä Himona, Taidehalli Tr1:ssä keväällä 2013. Teokseni on installoitu digitaalinen veistos: looppaava videoteos mustan kuutiorakennelman sisällä. Toinen osuus lopputyötä on tämä kirjallinen tuote, jossa suhteutan teokseni tekstuaaliseen viitekehään.

Lopputyöni kirjallisessa osuudessa tutkin trauman esteettisyyttä ja sen tapoja ilmetä yhteiskunnassa visuaalisesti. Traumoissa toiminta muuttuu primitiiviseksi. Mieli murtuu irti ruumiin tuntemuksista ja jäljelle jää esteettisiä kokemuksia pirstaloituneina ja tunteista irrottautuneina. Syntyy kokemus, jota ei ole mahdollista sanallistaa, tai yhdistää fyysis-psyykkiseksi kokonaisuudeksi.

Tekstissäni ihmisen minuuden kokemus on saanut symbolinsa monumentista, muisti ja sen traumatisoituminen parikseen montaasin ja tuekseen elokuvallisen kronologian.

My thesis work consists of two parts. One of them is my art work, Monument, that I presented at the graduate thesis exhibition, Himona, at Kunsthalle Tr1 in the Spring of 2013. My work was an installed digital sculpture: looping video work inside a black cube structure. Another part of my work is this written product, in which I relate my art work to the textual concept.

In my text I research the aesthetics of trauma and the ways it's present visually in the society. The actions in a traumatic experience become primitive. Mind is working in fragments and the memories about the traumatic events are scattered aesthetic experiences with skewed emotional expression. The experiences are captured without words and are not connected to the physical or psychological understanding.

In my thesis work the human experience of the self is assimilated to the symbol of monument. The process of memory is connected to the process of cinematic montage and chronology.