Nainen säveltäjänä renessanssin Italiassa : Naisen asema yhteiskunnan jäsenenä ja muusikkona

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esiin naismuusikkouden historiaa sekä naisen asemaa yhteiskunnan jäsenenä ja säveltäjänä 1500-luvun renessanssin ja 1600-luvun alun Italiassa. Naissäveltäjien historia on vielä vähän tutkittua ja siksi myös huonosti tunnettua.

Työ käsittelee naismuusikkouden historiaa aina antiikin ajoista varhaisbarokin alkuun ja se painottuu renessanssin ajan naisen elämään ja muusikkouteen. Tarkemmin opinnäytetyössä tarkastellaan kahta tuon ajan italialaista laulajatarta ja säveltäjää, Francesca Caccinia ja Barbara Strozzia. Työ käsittelee aihetta historiallisesta viitekehyksestä ja pohjautuu osittain myös naistutkimukseen.

Opinnäytetyö paljastaa, että naisen mahdollisuudet toimia muusikkona ja säveltäjänä ovat olleet historian saatossa varsin rajalliset. Naista alistava kulttuuri on vaikuttanut naisen mahdollisuuksiin toimia muusikkona ja säveltäjänä. Naisen tuli renessanssin aikaan olla nöyrä, siveä ja alistuva, eikä hänen ollut soveliasta esitellä itseään. Musiikin harrastaminen katsottiin kuitenkin hyväksi harrastukseksi, sillä se piti naisen pois houkutuksista. Opinnäytetyön tarkemmin tutkimat naissäveltäjät tulivat varsin erilaisista lähtökohdista ja myös toimivat muusikkoina erilaisissa yhteyksissä; Caccini hovissa ja Strozzi akatemioissa. Molempia heitä kuitenkin yhdisti voimakas isän vaikutus uraan sekä lahjakkuus, joka teki heistä jo aikanaan tunnustettuja muusikkoja.

The purpose of this study is to reveal the history of women musicians, their role in the society and as composers in the Renaissance Italy. There’s still only little research on this subject and therefore women composers are not so well known.

The study tells about women as musicians from the ancient Greece to the early days of the Baroque era but it emphasizes the lives of the Renaissance women as individuals and as composers. More research is done about Francesca Caccini and Barbara Strozzi, two women composers in the early 17th century Italy. The context of the study are historic and women’s studies.

The study reveals that the possibilities for women to work professionally as musicians have been limited during the centuries. The Renaissance culture expected the women to be humble and virtuous and not to display themselves in any circumstance. Still, music practicing was a good way to protect women from the temptations of idleness and therefore a suitable occupation for them.

Francesca Caccini and Barbara Strozzi had very different kinds of backround. Caccini worked as a singer and a composer in the Tuscan court and Strozzi in the Venetian academies. Still they had something in common: they both had fathers who assisted their careers and a brilliant talent that guaranteed them to be known as great singers and composers of their time.