Kirjavia unelmia : Käsikirjoituksen kirjoittaminen kolmen näytöksen mallin mukaan

Abstract

Kirjoitin opinnäytetyökseni kuusikymmentäkuusisivuisen käsikirjoituksen. Elokuvan nimi on ”Kirjavia unelmia” ja se on romantiikalla ja huumorilla höystetty draama. Valitsin tarinan rakenteeksi kolmen näytöksen mallin, koska uskoin sen parhaiten tukevan protagonistin draaman kaarta ja halusin samalla oppia tuosta tärkeästä rakennemallista mahdollisimman paljon. Noin yhdeksänkymmentä prosenttia kaikista elokuvista kirjoitetaan sen mukaan ja sitä pidetään kaupallisesti toimivana rakenteena.

Tutkin työssäni kolmen näytöksen mallin soveltamista omaan käsikirjoitukseen. Tavoitteenani oli ottaa selvää, onko siitä apua tarinan rakenteen suunnittelussa ja myöhemmin ongelmien paikallistamisessa ja korjaamisessa. Olin kiinnostunut erityisesti sen joustavuudesta, sillä tiesin tarinastani tulevan pituudeltaan koko illan elokuvaa puolet lyhyempi.

Havaitsin kolmen näytöksen mallin todella hyödylliseksi apuvälineeksi. Käytin sitä tarinani analysoimiseen kaikissa kirjoitusprosessin vaiheissa. Se auttoi tekemään käsikirjoituksestani mielenkiintoisemman ja draamallisesti vahvemman kokonaisuuden, jossa on voimakkaita juonenkäänteitä ja katsojalle muodostuneet odotukset lunastava loppu. Huomasin, ettei tarinan pituus vaikuta kolmen näytöksen mallin käyttämiseen. Sitä voi soveltaa vaikka kymmenminuuttiseen elokuvaan.

As my bachelor´s thesis I wrote a sixtysix page script. It is called ”Kirjavia unelmia” and it is a drama with a hint of romance and humor. I wrote it by using the 3-act linear structure, because I thought it to be the best choice to support the protagonist`s character arc. I also wanted to learn as much as possible about that incredibly important movie structure. About ninety percent of all films use it and commercially it is considered effective.

In my thesis I studied how to apply the 3-act linear structure in one`s own script. My goal was to find out if it was useful in designing the structure of a story and later in finding and fixing problems. I was particularly interested in finding out how flexible it was because I knew my script was going to be only half of the length of a feature film.

I found the 3-act linear structure a very helpfull tool. I used it for analysing my script in all the stages of the process. It aided me in writing a script that has a much higher dramatic value and is, by and large, more interesting to the reader. The script now has strong turning points and an ending that is emotionally fulfilling to the reader. I noticed that the length of the story has no effect on applying the 3-act linear structure. There is no reason why even a ten-minute long film could not be written by using that structure.