Barn till missbrukare : en empirisk studie om stödgruppsverksamhet för barn till missbrukare
Ahlbäck, Jenny; Ahlström, Emma (2013)
Ahlbäck, Jenny
Ahlström, Emma
Yrkeshögskolan Novia
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305025937
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305025937
Tiivistelmä
Työn tarkoitus oli selvittää, miten tärkeänä vanhemmat pitävät leiritoimintaa ja miten leirit ovat vaikuttaneet lapsiin. Tämä tutkimus on tehty tilaustyönä USM ry:lle, ruotsinkielisen päihdetyön tukiyhdistykselle.
Kyseessä on empiirinen tutkimus neljän vanhemman arviosta päihdevanhempien lapsille järjestetystä leiritoiminnasta. Tutkimusmateriaali on kerätty käyttäen kvalitatiivisia haastatteluja. Materiaali on analysoitu kvalitatiivisen sisältöanalyysin keinoin. Teoreettisena lähtökohtana on käytetty Erikssonin (1993) hoitonäkemystä sekä Erikssonin (1993, 1994) ja Roachin (1993) käsitystä kärsimyksestä. Kirjoittajat ovat myös tutustuneet aikaisempaan tutkimukseen ja tulkinneet tuloksia teorioiden pohjalta.
Tuloksista kävi ilmi, että päihdeongelmien keskellä elävät lapset tuntevat usein syyllisyyttä ja häpeää eivätkä he ymmärrä mistä päihdeongelmissa on kyse. Tutkimuksessa ilmeni myös, että tukiryhmien tulisi toimia näkyvämmin yhteiskunnassa ja että ammattihenkilöstön tulisi saada enemmän tietoa siitä, miten päihdeongelma perheessä vaikuttaa lapsiin.
Kyseessä on empiirinen tutkimus neljän vanhemman arviosta päihdevanhempien lapsille järjestetystä leiritoiminnasta. Tutkimusmateriaali on kerätty käyttäen kvalitatiivisia haastatteluja. Materiaali on analysoitu kvalitatiivisen sisältöanalyysin keinoin. Teoreettisena lähtökohtana on käytetty Erikssonin (1993) hoitonäkemystä sekä Erikssonin (1993, 1994) ja Roachin (1993) käsitystä kärsimyksestä. Kirjoittajat ovat myös tutustuneet aikaisempaan tutkimukseen ja tulkinneet tuloksia teorioiden pohjalta.
Tuloksista kävi ilmi, että päihdeongelmien keskellä elävät lapset tuntevat usein syyllisyyttä ja häpeää eivätkä he ymmärrä mistä päihdeongelmissa on kyse. Tutkimuksessa ilmeni myös, että tukiryhmien tulisi toimia näkyvämmin yhteiskunnassa ja että ammattihenkilöstön tulisi saada enemmän tietoa siitä, miten päihdeongelma perheessä vaikuttaa lapsiin.