Näkövammaisen kokemuksia arjesta ja sairaanhoitajien kohtaamisesta : teemahaastattelututkimus
Päivärinta, Marja; Saarela, Saana; Takala, Minttu (2013)
Päivärinta, Marja
Saarela, Saana
Takala, Minttu
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305169021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305169021
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää näkövammaisen kokemuksia arjesta ja sairaanhoitajien kohtaamisesta. Tutkimusongelmiksi valittiin näkövammaisten kokemukset arjessa toimimisesta, miten he hyötyvät potilasjärjestötoiminnasta omien kokemuksiensa mukaan, millaisia kokemuksia heillä on sairaanhoitajien kohtaamisesta sekä millainen on sairaanhoitajien tietous näkövammaisuudesta näkövammaisten kokemuksien mukaan. Opinnäytetyö kuuluu Ihmisen hyväksi -hankkeeseen, joka toteutetaan yhteistyössä Suomen sosiaali- ja terveys ry:n, eri potilasjärjestöjen sekä Turun ja Seinäjoen ammattikorkeakoulujen kanssa.
Kvalitatiivinen aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja analysoitiin sisällönanalyysilla. Haastateltavista (n=4) sekä miehiä että naisia oli kaksi ja iältään he olivat 45–80-vuotiaita. Kaikki haastateltavat olivat näkövammaisia aikuisia ja he olivat Varsinais-Suomen Näkövammaiset ry:n jäseniä. Haastatteluja oli neljä, jotka kaikki toteutettiin yksilöhaastatteluina haastateltavien kotona.
Haastatteluiden pohjalta nousi esiin, että näkövammaiset pääasiallisesti pärjäävät itsenäisesti kotonaan apuvälineiden avulla. Haastateltavat saivat myös ulkopuolista apua eri tahoilta. Suurimmaksi ongelmaksi haastateltavat kokivat liikkumisen vieraissa paikoissa. Potilasjärjestö koettiin positiivisena. Pääasiassa potilasjärjestöstä ei koettu olevan minkäänlaista haittaa. Puutteellisia asioita koettiin olevan sairaanhoitajien ja näkövammaisten potilaiden kohtaamistilanteissa sekä sairaanhoitajien tietotaidossa näkövammaisuuteen liittyen.
Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää sairaanhoitajien tietotaidon lisäämisessä kun he kohtaavat näkövammaisen. Lisäksi tuloksien avulla voitaisiin kehittää hoitotyön koulutusohjelmaa. Tämä varmistaisi sen, että valmistuvilla sairaanhoitajilla olisi tietopohjaa näkövammaisuudesta ja valmiudet kohdata näkövammainen asiakas. Lisäksi Varsinais-Suomen Näkövammaiset ry voi hyötyä potilasjärjestötoimintaan liittyvistä tuloksista, jotka saatiin tämän opinnäytetyön myötä. Aihetta tulisi tutkia vieläkin enemmän, koska siten saatua ajankohtaista tietoa voitaisiin hyödyntää hoitotyössä.
Kvalitatiivinen aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja analysoitiin sisällönanalyysilla. Haastateltavista (n=4) sekä miehiä että naisia oli kaksi ja iältään he olivat 45–80-vuotiaita. Kaikki haastateltavat olivat näkövammaisia aikuisia ja he olivat Varsinais-Suomen Näkövammaiset ry:n jäseniä. Haastatteluja oli neljä, jotka kaikki toteutettiin yksilöhaastatteluina haastateltavien kotona.
Haastatteluiden pohjalta nousi esiin, että näkövammaiset pääasiallisesti pärjäävät itsenäisesti kotonaan apuvälineiden avulla. Haastateltavat saivat myös ulkopuolista apua eri tahoilta. Suurimmaksi ongelmaksi haastateltavat kokivat liikkumisen vieraissa paikoissa. Potilasjärjestö koettiin positiivisena. Pääasiassa potilasjärjestöstä ei koettu olevan minkäänlaista haittaa. Puutteellisia asioita koettiin olevan sairaanhoitajien ja näkövammaisten potilaiden kohtaamistilanteissa sekä sairaanhoitajien tietotaidossa näkövammaisuuteen liittyen.
Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää sairaanhoitajien tietotaidon lisäämisessä kun he kohtaavat näkövammaisen. Lisäksi tuloksien avulla voitaisiin kehittää hoitotyön koulutusohjelmaa. Tämä varmistaisi sen, että valmistuvilla sairaanhoitajilla olisi tietopohjaa näkövammaisuudesta ja valmiudet kohdata näkövammainen asiakas. Lisäksi Varsinais-Suomen Näkövammaiset ry voi hyötyä potilasjärjestötoimintaan liittyvistä tuloksista, jotka saatiin tämän opinnäytetyön myötä. Aihetta tulisi tutkia vieläkin enemmän, koska siten saatua ajankohtaista tietoa voitaisiin hyödyntää hoitotyössä.