Ankkuri tarttuu : Ankkurin piiriin ohjautuvien nuorten perhetaustojen kartoittaminen
Venetmäki, Anna-Kaisa; Toikka, Jutta (2013)
Venetmäki, Anna-Kaisa
Toikka, Jutta
Hämeen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305209567
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305209567
Tiivistelmä
Tämän Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Ankkurin piiriin ohjautuvien nuorten perhetaustoja. Lisäksi haluttiin saada tietoa siitä, minkälaisille nuorille ongelmat kasaantuvat, onko heidän taustoissaan yhteisiä piirteitä ja minkälaisia sosiaalisen pääoman muotoja nuorten perheillä on. Näillä tiedoilla voisi olla merkitystä ennaltaehkäisevää työtä kehitettäessä. Työn toimeksiantajana oli Kanta-Hämeen poliisilaitoksen Ankkuritoiminta.
Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa oli myös neljä avointa kysymystä. Kysely toteutettiin kesä-elokuussa 2012 Hämeenlinnan ja Riihimäen Ankkureissa. Kysely jaettiin kaikille vanhemmille ja vastaaminen oli vapaaehtoista.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä olivat aiheeseen liittyvä kirjallisuus sekä aikaisemmat tutkimukset. Teoriaosuudessa käsiteltiin nuoruutta ja siihen liittyviä riskitekijöitä sekä ennaltaehkäisevää näkökulmaa. Teoriapohjana oli ajatus siitä, että lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa lähiympäristönsä ja oman yhteisönsä kanssa. Niistä saatava tuki ja kontrolli ohjaavat nuoren käytöstä hänen omassa elämässään ja voivat suojata tai ajaa nuorta rikolliseen käyttäytymiseen. Sosiaalinen pääoma ja ekologinen teoria ilmentävät näitä ajatuksia.
Tutkimustulosten perusteella Ankkurin piiriin ohjautuu nuoria kaikenlaisista lähtökohdista, eikä esimerkiksi perheen sosioekonomisella taustalla ole vaikutusta. Yhdessäolo ja avoimuus nousivat aineistosta perheille tärkeimmiksi asioiksi. Vanhemmat kokivat tarvitsevansa ammatillista tukea kasvatustehtävälleen ja Ankkurin toiminta koettiin hyväksi tavaksi saada apua vanhemmuuteen. Yhteistyö koulun kanssa koettiin tärkeäksi ja sen toivottiin jatkuvan tiiviinä myös yläkoulussa.
Ankkurin tekemä työ vaikuttaisi olevan hyvin tärkeää nuorten syrjäytymisriskin pienentämisessä ja vanhemmuuden tukemisessa. Tällaista työtä tarvittaisiin myös koulumaailmaan.
Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa oli myös neljä avointa kysymystä. Kysely toteutettiin kesä-elokuussa 2012 Hämeenlinnan ja Riihimäen Ankkureissa. Kysely jaettiin kaikille vanhemmille ja vastaaminen oli vapaaehtoista.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä olivat aiheeseen liittyvä kirjallisuus sekä aikaisemmat tutkimukset. Teoriaosuudessa käsiteltiin nuoruutta ja siihen liittyviä riskitekijöitä sekä ennaltaehkäisevää näkökulmaa. Teoriapohjana oli ajatus siitä, että lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa lähiympäristönsä ja oman yhteisönsä kanssa. Niistä saatava tuki ja kontrolli ohjaavat nuoren käytöstä hänen omassa elämässään ja voivat suojata tai ajaa nuorta rikolliseen käyttäytymiseen. Sosiaalinen pääoma ja ekologinen teoria ilmentävät näitä ajatuksia.
Tutkimustulosten perusteella Ankkurin piiriin ohjautuu nuoria kaikenlaisista lähtökohdista, eikä esimerkiksi perheen sosioekonomisella taustalla ole vaikutusta. Yhdessäolo ja avoimuus nousivat aineistosta perheille tärkeimmiksi asioiksi. Vanhemmat kokivat tarvitsevansa ammatillista tukea kasvatustehtävälleen ja Ankkurin toiminta koettiin hyväksi tavaksi saada apua vanhemmuuteen. Yhteistyö koulun kanssa koettiin tärkeäksi ja sen toivottiin jatkuvan tiiviinä myös yläkoulussa.
Ankkurin tekemä työ vaikuttaisi olevan hyvin tärkeää nuorten syrjäytymisriskin pienentämisessä ja vanhemmuuden tukemisessa. Tällaista työtä tarvittaisiin myös koulumaailmaan.