EI MISTÄÄN ERITYISESTÄ

Abstract

Tämä kirjallinen opinnäytetyö ei käsittele mitään erityistä, eikä se yritä kertoa mitään uutta ympäröivästä maailmasta. Teksti on lähinnä tajunnanvirtaa, jossa käsitellään kirjoittajan ajatuksia omasta elämästään, taiteesta ja teeskentelyn olemuksesta. Työssä voidaan nähdä yritystä jäljitellä ajattelemisen vapaata assosiaatiota, vapaana tiu-kan tieteellisen rakenteen kahleista. Tekstissä ei ole selkeää rakennetta, eikä tunnistettavaa lineaarisuutta. Monet teemat, kirjoittajan omasta lapsuudesta aina sumean älyn logiikkaan, lomittuvat toisiinsa ja vaikuttavat samanaikaisesti, mutta säilyttävät ulkoisesti kirjallisen tuotoksen ulkoasun. Tavallaan, jälkikäteen sanottuna, kirjoittaja on ehkä luonut kirjallista vertauskuvaa omasta taiteellisesta tuotannostaan; tuotannosta, jossa on paljon pintaa, mutta vähän mietittyä sisältöä.

The purpose of this thesis was to avoid dealing with any major concerns. Thesis does not handle any specific subjects, and will not produce any new knowledge about the world surrounding us. The text is mostly just free flow of ideas, which deals with writer’s thoughts about life, art and essence of pretending. You may see some at-tempt to imitate free association of human mind, freed from the boundaries of scientific research. There’s no clear structure, or any identifiable linearity. Many themes are entwined together, for example blurry logic and writer’s childhood. They exist simultaneously, and influence each other and themes that follow them. Despite of hazy and blurry method, thesis maintains the neat surface of a college thesis. All and all, the writer may have tried to create a literal version of his artistic pieces, which dazzle the audience with outstanding surface but may lack the proper inner essence.