Siveltimen vedoin mielialojen maailmaan : Ekspressiivinen kuvataidetyöskentely muistisairaiden laitoshoidossa

Abstract

Opinnäytetyö toteutettiin Tammenlehväkeskuksen dementiaosastoilla kevättalvella 2013. Tavoitteena oli kehittää kuvataidetta hyödyntävä itseilmaisuun rohkaiseva toimintamuoto osaksi viikoittaista kerhotoimintaa. Tutkimuksen avulla pyrittiin kuvaamaan, miten ekspressiivinen taidetyöskentely soveltuu ohjausmenetelmäksi muistisairaille ja millaisia merkityksiä taiteen tekemisestä asiakkaille syntyy.

Opinnäytetyö koostui teoreettisesta viitekehyksestä sekä toiminnallisesta osuudesta. Opinnäytetyön taustateoriassa käsiteltiin muistisairauksia, ekspressiivistä taidetyöskentelyä sekä taidetta viestintävälineenä ja mielen eheyttäjänä. Toiminnalliseen osuuteen kuului neljä ohjauskertaa, joihin osallistui yhteensä seitsemän asiakasta.

Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla. Opinnäytetyön tutkimustuloksista käy ilmi, että kuvataide soveltuu ohjausmenetelmäksi muistisairaiden kerhotoimintaan. Taidetyöskentely voi olla antoisaa oman itsen ja elämän pohdintaa sekä tulkintaa. Ohjaustilanteissa ohjaajan ja ohjattavan välinen vuorovaikutus on merkityksellistä jakamista. Opinnäytetyön merkittävin johtopäätös oli, että luovuus säilyy läpi elämän ja sen toteuttamista tulisi tukea mahdollisimman pitkään henkisestä esteettömyydestä huolehtien tarjoamalla erilaisia tapoja itseilmaisuun.

The thesis was implemented in Tammenlehväkeskus dementia ward in spring 2013. The purpose of this thesis was to develop a form of activity that would encourage memory-impaired residents to self-expression with help of art as a part of weekly club activity. The thesis aimed to describe how an expressive art form could be suited to be a facilitation method with residents with memory impairments and also find out what art making means for clients.

The thesis consists of theoretical background and an activity-based part. The theoretical background deals with memory impairments, expressive art activity and art as a means of communication and also as a way to harmonize the mind. The activities consisted of three sessions with altogether seven clients.

The material for this qualitative thesis was collected by observation. The results of this thesis are that art is a suitable facilitation method in club activity for clients with memory impairments. The art making can be a re-warding way of pondering and interpreting oneself and one’s life. In the facilitation situations the interaction between the facilitator and client is meaningful sharing. The most remarkable conclusion of the thesis was that creativity lasts one’s entire life and realizing it should be supported as long as possible ensuring mental accessibility by enabling different ways of self-expression.