Teknologiaa laulutunnille? : visuaalisen palautteen ohjelmat työvälineenä klassisen laulun opetuksessa

Abstract

Laulunopetus on haastavaa, koska instrumentti on kehon sisäpuolella. Perinteisesti apuna on käytetty mielikuvia, mutta myös äänen akustista muotoa havainnoiva visuaalinen palaute on yleistynyt. Visuaalisesta palautteesta on monenlaista hyötyä, mutta niiden käyttöön liittyy myös ongelmia. Työssä haastatellaan visuaalista palautetta käyttävää opettajaa, ja koska mielen ja kehon yhteyttä ei pidä unohtaa, mukana on myös kansanmuusikon ajatuksia laulamisesta. Laulunopetus on hidasta, koska se perustuu suulliseen palautteeseen, mielikuviin ja toistoon. Visuaalisen palautteen ohjelmien ansiosta kehityksen näkee heti, eikä käsitteiden epämääräisyys ole oppimisen tiellä. Eurooppalaisten laulunopettajien Leonardo-projektissa pyrittiin tehostamaan laulunopetusta visuaalisen palautteen ja opettajien ja oppilaiden välisten verkostojen luomisen avulla. Lauluääntä voidaan mitata monella eri tavalla, ja ohjelmat näyttävät esimerkiksi aallonmuotoa, spektriä sekä spektrogrammia klassisen laulunopetuksen tueksi. Niiden avulla havainnollistetaan äänenlaatua, vokaaliformantteja sekä laulajan formanttia, ja parhaimmat ohjelmat toimivat sekä reaaliaikaisesti että tallentaen. Visuaalinen palaute lisää oppilaan ymmärrystä omasta äänestään ja antaa opettajalle konkreettisen välineen laulutekniikan opettamiseen. Ohjelmien käyttö edellyttää kuitenkin opettajalta akustiikan tuntemusta, ja toisaalta liika keskittyminen laulutekniikkaan saattaa viedä oppilaan huomion oman kehon ulkopuolelle. Oikeanlaisen tekniikan oppiminen on paljon kiinni myös kehon vapautumisesta, jolloin oikein – väärin -palaute saattaa hidastaa sen oppimista. Tunneilmaisulla ja oman äänen mahdollisuuksien tutkimisella tulisi olla laulutunnilla iso rooli, vaikka opettaja käyttäisikin visuaalista palautetta apunaan.

Teaching singing is challenging, because the instrument lies inside the body. Traditionally images have been used as help, but also visual feedback has become more common. Visual feedback has many benefits, but there are also problems related to them. In this thesis, a teacher using visual feedback is interviewed, and also a folk musician tells her thoughts about singing, because the connection between mind and body should not be forgotten. Teaching singing takes time because it is based on oral feedback, images and repetition. Due to visual feedback display the progress is seen immediately, and the vagueness of concepts does not hinder learning. In the Leonardo-program by European singing pedagogues teaching was tried to make more effective by way of visual feedback and creating networks between teachers and students. Singing voice can be measured in many ways, and the software describes for example waveform, power spectrum and spectrogram to support teaching singing. They visualize voice quality, vocal formants and singer's formant, and the best software are used real-time and by recording. Visual feedback is considered valuable, because it increases students understanding about his own voice and gives a teacher a concrete tool to teach singing technique. However, using visual feedback requires acoustical knowledge from the teacher, and at the same time, only focusing to singing technique can take the students attention outside his own body. Learning the right technique depends also on freeing the body, and a “right or wrong” feedback can make it more difficult. Expressing emotions should also play an important role on singing lessons, even if the teacher uses visual feedback as an aid.