Naamataulu : keraaminen yhteisteos Käpylän lippakioskilla

Abstract

Opinnäytetyönä tehtiin keraaminen yhteisteos Helsingin Käpylän lippakioskilla.Taulun tekemiseen rohkaistiin lähes kaikkia ohikulkijoita kolmen viikon ajan, niin lapsia kuin aikuisiakin. Osallistujat saivat käsiinsä palan savea, josta heitä pyydettiin muotoilemaan kasvot. Kasvoista tehtiin yhtenäinen taulu, joka kiinnitettiin koristamaan kioskin seinää.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiokulttuuriseen innostamiseen ja yhteisötaiteeseen. Tavoitteena oli antaa ihmisille heitä yhdistävää luovaa tekemistä ja saada valmiiksi yhteinen teos. Toisena tavoitteena oli saada ihmiset osallistumaan ja tuottaa heille positiivisia elämyksiä.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä ja osallistuvaa havainnointia. Myös valokuvaus oli tärkeä havainnoinnin väline. Tutkimusaineisto analysoitiin tarkastellen tutkimuskysymystä ”ilahduttaako luova tekeminen ihmisiä?”

Tutkimustulosten mukaan Naamataulun tekeminen ilahdutti suurinta osaa osallistujista ja lukuisat heistä nauttivat saven muovailusta. Tekeminen osoittautui joidenkin mielestä myös terapeuttiseksi.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että keraamisen yhteisteoksen tekeminen sai monia ihmisiä liikkeelle ja mahdollisti heille tilanteen tavata muita oman yhteisönsä jäseniä. Opinnäytetyö tuottaa perusteluja sille, että tämäntyyppinen toiminta on sekä sosiokulttuurista innostamista että yhteisötaidetta ja se ilahduttaa ihmisiä.

As the thesis were made a collective ceramic artwork called Faceboard in Helsinki Käpylä´s kiosk. To make the board were all kind of people around the kiosk encouraged to participate during three weeks. The participants got a piece of clay in their hands from which they were asked to shape a face. From the faces were made a ceramic board, which was attached on the kiosk´s wall.

The theoretical frame of reference for the thesis was based on sociocultural inspiring and community art. As an aim was to give people some creative thing to do that would bring them together and manage to make a collective artwork of it. Another aim was to get people participate and produce positive experiences for them.

Inquiry and participative observations were used as a research method in this thesis. Photographing was also an important tool for observations. Materials were analyzed keeping an eye on the / on a basis of the research question which was “does creative doing delight people?”

According to research results the making of faceboard delighted most of the participants and many of them enjoyed shaping the clay. Making the faces seemed to be even therapeutic for some of the participants.

Making of a collective ceramic artwork brought many people together and gave them an opportunity to meet other members of their community. This thesis shows that this kind of action is sociocultural inspiring and community art plus it delights people.