Kuvakokojen käyttötavat ja merkitykset : Vertailtuna elokuvaan Muistot

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkin miten eri kuvakokoja on käytetty eri ohjaajien elokuvissa. Saadakseni parhaan kontrastin eri ohjaajien eri metodien välille, vertailen pääasiassa laajakuvien ja lähikuvien käyttöä. Opinnäytetyöni taiteellinen osio on Muistot-niminen dokumenttielokuva, jossa maahanmuuttajat kertovat elokuvan ääniraidalla muistoista kotimaastaan, samalla kun näytän kuvaruudulla heidän elämäänsä Suomessa, heidän nykyisessä kotimaassaan. Suurin ongelma elokuvassani oli sitten välittää katsojalle tarina heidän nykyisestä elämästään Suomessa puhtaasti visuaalisin keinoin, sillä ääniraitaa käytettiin jo kertomaan tarinaa heidän menneestä elämästään.

Tässä opinnäytetyössä kerron eri tavoista joilla eri ohjaajat ovat käyttäneet kuvakerrontaansa kertoakseen tarinansa, niin fiktio- kuin dokumenttielokuvissa. Lähikuvat ovat erinomainen tapa mennä syvemmälle kuvaan ja löytää yksityiskohtia, jotka eivät heti tule ilmi, oli se sitten jokin koskettava yksityiskohta näyttelijäsuorituksessa tai pieni toiminta, jota katsoja ei olisi muuten nähnyt. Laajakuvat puolestaan ovat jotain, mikä on ollut osa elokuvaa taidemuodon alusta alkaen ja laajakuvista on tullut suosikki itseilmaisun muoto monelle ohjaajalle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sanoma, jonka elokuvantekijä pyrki välittämään kuvakokojen käytöllään, on sitoutunut hyvin syvällisellä tavalla hänen henkilökohtaiseen tapaansa nähdä maailma. On mahdollista ilmaista lähestulkoon mitä tahansa kuvakokojen käytöllä, kunhan se saa alkunsa tekijän subjektiivisesta näkökulmasta maailmaan.

This thesis studies the ways in which the field sizes have been used in the movies by different directors To get the best contrast between the methods of different directors, I mainly compare the usage of long shots and close-ups. The artistic part of my thesis is a documentary film called Memories, where immigrants share their memories of their homelands on the audio track while the pictures on the screen show their lives in Finland, their current home. The main problem in my film thus was how to convey to the audience the story of their current lives in Finland by purely visual means, since the audio track was already being used to tell the story about their past lives.

This thesis explains the ways different directors have used imagery to tell their stories, in both fiction and documentary films. Close-ups are an excellent way to go deeper into the image and find details that are not readily apparent, be it a touching detail in the performance of an actor or a little piece of action that the viewer might have otherwise missed. Long shots on the other hand are something that have been a part of cinema since the very beginning of the art form and long shots have become the favourite means of self-expression for many directors.

In conclusion, the meaning the filmmaker wants to convey through his or her usage of field sizes is deeply ingrained in their subjective view of the world. One can convey almost anything through one’s usage of field sizes as long as it comes from one’s own subjective perspective of the world.