Saa hengittää - puvustus devising-prosessissa
Sevon, Petra (2013)
Sevon, Petra
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811321
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811321
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa puvut devising-menetelmällä toteutettuun teatteriesitykseen nimeltä Saa hengittää. Produktion ohjasi Laura Ikonen, Ammattikorkeakoulu Metropolian teatteri-ilmaisun linjalta valmistuva opiskelija, osana opinnäytetyötään. Esitys luotiin ja esitettiin Metropolian teatterisalissa, ja sen ensi-ilta oli 5.12.2012.
Devising on ryhmä- ja ei-tekstilähtöinen tapa tehdä teatteria, ja prosessin merkitys korostuu – devisingia ajatellaankin usein tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksemme aiheena oli ihmisen epävarmuus ja pelot, joihin syvennyttiin improvisaatioharjoitusten avulla. Esitys toteutettiin fyysisen teatterin keinoin.
Tarkastelen opinnäytetyössäni puvustuksen suunnitteluun ja valmistukseen liittyviä haasteita tämänkaltaisessa prosessissa. Apua minulle on ollut Oddeyn (1994) ajatuksista devisingista sekä Bicatin (2012) kokemuksista vastaavanlaisen teatterin tekemisestä. Puvustuksessa olen pyrkinyt ilmentämään tutkimuksemme aihetta, epävarmuutta, ottaen huomioon fyysisen teatterin asettamat vaatimukset. Puvustus syntyi yhteistyössä ohjaajan ja esiintyjien kanssa.
Prosessi oli koko työryhmän kannalta ennen kaikkea tutkimusmatka ja oppimiskokemus. Vähäisestä suunnittelijankokemuksestani huolimatta onnistuin luomaan yhtenäisen ja visuaalisesti onnistuneen puvustuksen, josta sain työryhmältä positiivista palautetta. Kokemuksen puute näkyi omalla kohdallani eniten asujen toteutuksessa, ja koko työryhmän kannalta ryhmälähtöisen työs-kentelytavan omaksumisessa.
Uskon työstäni olevan hyötyä devising-menetelmään tottumattomalle puvustajalle sekä muillekin työryhmän jäsenille, sillä pohdin työssäni yhteistyön merkitystä. Jatkossa minua kiinnostaisi tutkia devising-menetelmää noudattaen sen alkuperäistä ajatusta ryhmälähtöisyydestä – niin että kaikki saavat osallistua kaikkien töihin.
Devising on ryhmä- ja ei-tekstilähtöinen tapa tehdä teatteria, ja prosessin merkitys korostuu – devisingia ajatellaankin usein tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksemme aiheena oli ihmisen epävarmuus ja pelot, joihin syvennyttiin improvisaatioharjoitusten avulla. Esitys toteutettiin fyysisen teatterin keinoin.
Tarkastelen opinnäytetyössäni puvustuksen suunnitteluun ja valmistukseen liittyviä haasteita tämänkaltaisessa prosessissa. Apua minulle on ollut Oddeyn (1994) ajatuksista devisingista sekä Bicatin (2012) kokemuksista vastaavanlaisen teatterin tekemisestä. Puvustuksessa olen pyrkinyt ilmentämään tutkimuksemme aihetta, epävarmuutta, ottaen huomioon fyysisen teatterin asettamat vaatimukset. Puvustus syntyi yhteistyössä ohjaajan ja esiintyjien kanssa.
Prosessi oli koko työryhmän kannalta ennen kaikkea tutkimusmatka ja oppimiskokemus. Vähäisestä suunnittelijankokemuksestani huolimatta onnistuin luomaan yhtenäisen ja visuaalisesti onnistuneen puvustuksen, josta sain työryhmältä positiivista palautetta. Kokemuksen puute näkyi omalla kohdallani eniten asujen toteutuksessa, ja koko työryhmän kannalta ryhmälähtöisen työs-kentelytavan omaksumisessa.
Uskon työstäni olevan hyötyä devising-menetelmään tottumattomalle puvustajalle sekä muillekin työryhmän jäsenille, sillä pohdin työssäni yhteistyön merkitystä. Jatkossa minua kiinnostaisi tutkia devising-menetelmää noudattaen sen alkuperäistä ajatusta ryhmälähtöisyydestä – niin että kaikki saavat osallistua kaikkien töihin.