Saa hengittää - puvustus devising-prosessissa

Abstract

Opinnäytetyöni tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa puvut devising-menetelmällä toteutettuun teatteriesitykseen nimeltä Saa hengittää. Produktion ohjasi Laura Ikonen, Ammattikorkeakoulu Metropolian teatteri-ilmaisun linjalta valmistuva opiskelija, osana opinnäytetyötään. Esitys luotiin ja esitettiin Metropolian teatterisalissa, ja sen ensi-ilta oli 5.12.2012.

Devising on ryhmä- ja ei-tekstilähtöinen tapa tehdä teatteria, ja prosessin merkitys korostuu – devisingia ajatellaankin usein tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksemme aiheena oli ihmisen epävarmuus ja pelot, joihin syvennyttiin improvisaatioharjoitusten avulla. Esitys toteutettiin fyysisen teatterin keinoin.

Tarkastelen opinnäytetyössäni puvustuksen suunnitteluun ja valmistukseen liittyviä haasteita tämänkaltaisessa prosessissa. Apua minulle on ollut Oddeyn (1994) ajatuksista devisingista sekä Bicatin (2012) kokemuksista vastaavanlaisen teatterin tekemisestä. Puvustuksessa olen pyrkinyt ilmentämään tutkimuksemme aihetta, epävarmuutta, ottaen huomioon fyysisen teatterin asettamat vaatimukset. Puvustus syntyi yhteistyössä ohjaajan ja esiintyjien kanssa.

Prosessi oli koko työryhmän kannalta ennen kaikkea tutkimusmatka ja oppimiskokemus. Vähäisestä suunnittelijankokemuksestani huolimatta onnistuin luomaan yhtenäisen ja visuaalisesti onnistuneen puvustuksen, josta sain työryhmältä positiivista palautetta. Kokemuksen puute näkyi omalla kohdallani eniten asujen toteutuksessa, ja koko työryhmän kannalta ryhmälähtöisen työs-kentelytavan omaksumisessa.

Uskon työstäni olevan hyötyä devising-menetelmään tottumattomalle puvustajalle sekä muillekin työryhmän jäsenille, sillä pohdin työssäni yhteistyön merkitystä. Jatkossa minua kiinnostaisi tutkia devising-menetelmää noudattaen sen alkuperäistä ajatusta ryhmälähtöisyydestä – niin että kaikki saavat osallistua kaikkien töihin.

The objective of my thesis was to design and create costumes for a devised theatre performance. The director in the production was Laura Ikonen. The production was a part of her thesis for the Drama Studies department at Metropolia University of Applied Sciences. The performance was created and performed at Metropolia theatre, the premiere being the 5th of January, 2012.

Devising method is a group- and non-text-based way of making theatre that emphasises the importance of the process itself, and it is often seen as a research method. The topic of our research was the insecurities and fears of a human being, and they were explored by using improvisational practices. The performance was created using physical theatre.

In my thesis I study the challenges of designing and creating costumes in this kind of process. I have found help from Oddey's (1994) thoughts about devising, and Bicat's (2012) experiences in doing similar kind of theatre. In the costumes I have tried to express the topic of our research – insecurity – while keeping in mind the demands of physical theatre. Costume design was a co-operational process with the director and performers.

The process was primarily a collective exploration and learning experience for the whole team. Despite my modest experience in costuming, I managed to create cohesive and visually successful costumes which were complimented by the group. My lack of experience showed primarily in designing the models and realizing them. Among the team members I think we had difficulties in adopting the group based way of working.

I believe my thesis will be useful for anyone who is inexperienced in making costumes for devised theatre, and for other members of a group as well, since I reflect on the importance of co-operation in this kind of theatre. In the future I would be interested in studying devised theatre following its original idea about democracy within the work group, so that everyone would involve themselves in each part of the process.