Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia asumisestaan Pienkoti NiittyVillassa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata mielenterveyskuntoutujien kokemuksia asumisestaan Pienkoti NiittyVillassa. Opinnäytetyössä mielenterveyskuntoutujien kokemukset rajataan päivittäisiin toimintoihin, kokemuksiin hoitosuhteesta, ympäristöstä sekä arvojen toteutumisesta. Opinnäytetyön tavoitteena on, että tutkimustulosten perusteella Pienkoti NiittyVillan henkilökunta saa palautetta tavoistaan ja toiminnastaan, he pystyvät tuloksista näkemään organisaation mahdolliset ongelmat sekä pystyvät kehittämään niitä tarpeen vaatiessa parempaan suuntaan.

Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä Pienkoti NiittyVillassa asuvaa mielenterveyskuntoutujaa. Haastateltavat valikoituivat vapaaehtoisuuden perusteella. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluilla, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan päivittäisten toimintojen harjoittelu erilaisten arkisten askareiden kautta koettiin pääsääntöisesti mielekkäinä, kuten myös erilaiset ryhmät, retket, itsenäistymiseen tarvittavien taitojen opettelu ja kaikki yhdessä tekeminen. Asukkaiden ja hoitajien vuorovaikutussuhteet ovat osa jokapäiväistä elämää arkiaskareiden lomassa. Tulosten mukaan suurin osa mielenterveyskuntoutujista oli tyytyväisiä omahoitajajärjestelmään ja hoitosuhteen toimivuuteen. Hoitoympäristö koettiin melko positiivisena, heikoksi lenkiksi osoittautui oman huoneen puuttuminen. Kokemukset Pienkoti NiittyVillan arvojen toteutumisesta olivat positiivisia.

Tulosten mukaan voidaan todeta, että Pienkoti NiittyVilla tarjoaa positiivisen ja myönteisen hoitoympäristön siellä asuville mielenterveyskuntoutujille. Yleistavoitteena on muodostaa kodinomainen ja kuntoutumista edistävä yhteisö, jossa päivittäisten toimintojen harjaannuttaminen on iso osa mielenterveyskuntoutujien arkea.

Kehittämiskohteiksi esitän tiedonkulun sekä keskusteluiden lisäämisen hoitajien ja mielenterveyskuntoutujien välillä sekä selkeitä listoja saunavuoroista ja talon säännöistä. Jatkotutkimusaiheiksi esitän samankaltaisen tutkimuksen suorittamista mielenterveyskuntoutujien omaisille sekä Pienkoti NiittyVillan yhteistyötahoille. Myös hoitajien näkökulmia ja kokemuksia työstään voitaisiin tulevaisuudessa tutkia.

The purpose of this final thesis was to examine mental rehabilitation patients’ experiences on living in Pienkoti NiittyVilla. In the thesis, the patients’ experiences are limited to everyday functions, and to how they experienced the nurse-patient relationship, the environment and realization of values. The goal of this thesis is to provide Pienkoti NiittyVilla’s staff with feedback on their practices and operation, allowing them to see the organization’s potential problems, and thus allowing them to improve their operation.

Ten mental rehabilitation patients living in Pienkoti NiittyVilla were interviewed for the thesis. All interviewees were volunteers. The research was executed via theme inter-views, which were all recorded and transcribed. The research data was analyzed using qualitative contents analysis.

According to the results, practicing daily functions via everyday chores was for the most parts found meaningful, similarly to different groups, trips, learning skills that are required for independence, and doing things together. The relationships between residents and nurses were a part of the everyday life with all its chores. According to the results, most patients were content with the personal nurse system and the functionality of the patient-nurse relationship. The treatment environment was found fairly positive; the weakest link was the lack of private rooms. The realization of Pienkoti NiittyVilla’s values was found positive.

Based on the results, it can be said that Pienkoti NiittyVilla offers a positive environment for mental rehabilitation patients. The main goal is to form a homelike community that promotes mental rehabilitation, and where practicing daily functions is a big part of the patients’ everyday life.

As points of development, I would like to offer increasing the flow of information and conversations between the nurses and the patients, as well as clear lists of whose turn it is to use the sauna, and of the house rules. As topics for further research, I present similar studies conducted with the mental rehabilitation patients’ family members and with Pienkoti NiittyVilla’s partners. Also, the nurses’ views and experiences on their work could be studied in the future.