Yhteistyöllä perhelähtöiseen kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn varhaiskasvatuksessa

Abstract

Varhaiskasvatuksessa vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön lähtökohtana on tasavertainen kasvatuskumppanuus, jota omahoitajakäytäntö vahvistaa. Opinnäytetyössä tutkittiin erään kaupungin päiväkodin omahoitajakäytäntöä. Varhaiskasvatuksessa oli aloitettu uudenlainen lähestymistapa lapsen ja hänen perheensä kanssa toimintakaudella 2007–2008. Tutkimuksessa selvitettiin omahoitajakäytännön merkitystä varhaiskasvatuksessa ja erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevan lapsen ja hänen perheensä kanssa tehtävässä toiminnassa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten toiminta on muuttunut lasten ja perheiden kanssa uudenlaisen käytännön myötä.

Omahoitajakäytännön aikana toiminta lasten kanssa muuttui entistä yksilöllisempään suuntaan ja lapsen kasvun, kehityksen, oppimisen ja arjen havainnointi lisääntyi. Perheen kanssa tehtävä yhteistyö muuttui avoimemmaksi ja luontevammaksi. Lähes kaikki omahoitajat ilmoittivat luottamuksellisten suhteiden muuttuneen, sillä puolet vastaajista ilmoitti luottamuksellisuuden muuttuneen melko tai erittäin paljon. Lasten vanhempien kanssa luotu luottamuksellisuus on auttanut lasten asioita koskevien keskustelujen syntymisessä. Melkein kaikki omahoitajat, jotka toimivat omahoitajina erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle, osallistuivat päivähoidon hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimiseen, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä muuhun kuntoutusyhteistyöhön.

Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena syyskuussa 2008. Tutkimukseen valittiin ne varhaiskasvattajat, jotka olivat toimineet omahoitajina toimintakaudella 2007–2008 tutkimuskohteena olevassa päiväkodissa. Kyselylomakkeita jaettiin yhdelletoista (11) varhaiskasvattajalle, joista kymmenen (10) vastasi kyselyyn. Kyselylomakkeessa oli yksitoista (11) kysymystä, joista osa oli monivalintakysymyksiä ja osa avoimia kysymyksiä.

Tutkimuksessa tultiin sellaiseen johtopäätökseen, että omahoitajakäytäntö lisää entisestään mahdollisuuksia havainnoida lapsen kasvua, kehitystä, oppimista ja arjen sujumista ja siten mahdollistaa varhaisen puuttumisen havaittuihin huolenaiheisiin. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, työelämän vaatimukset ja perheiden sosiaalisten verkostojen vaihtelut lisäävät entisestään tarvetta lapsen pysyville ihmissuhteille. Tähän tarpeeseen omalta osaltaan vastaa varhaiskasvatuksen omahoitaja.

In early education the co-operative work with parents is based on the idea of equal partners working together in bringing up the children. This thesis takes a look at the practise of using a so-called named- nurse system in one kindergarten. A new kind of approach to deal with a child and his/her parents was adopted in the term 2007 -2008. The importance of using ‘named-nurses’ in early education and with children requiring special care and education along with working with their families was one of the aims of this study. The possible changes in activities with the children and their parents as a result of this new kind of practice were also studied.

During the practice of using- named nurses, the dealings with the children changed into being more personalized and the observation on children’s growth, development, learning and everyday life increased. The co-operation with the parents changed into being more open and natural. Almost all of the named-nurses reported that the relationships had changed into being more trusting, half of them reported the change to be great or significant. The trust gained, has also helped the communication with the parents. Almost all of the named-nurses who worked with children needing special care and education, participated in making the care- and rehabilitation plans as well as carrying out the activities.

The study was conducted in September, 2008 using self-inventory questionaries. Those early education teachers who had worked as named- nurses during the term 2007 -2008 in the day-nursery in question, were chosen for the study. Questionaries were given to eleven (11) early education teachers, and ten (10) of them answered. There were eleven (11) questions on the forms, some were multiple-choice questions, some were open-questions. All the answers were included in the study.

This study concludes that the practise of using self-nurses enhances the possibilities of observing the child’s growth, development, learning and dealing with everyday life and thus makes it possible to intervene in early-risen worries. The changes in society, demands of the work life and the variations in the social networks of the parents, all increase the child’s need for stable and lasting relationships and one way to achieve this is through using named-nurses.