Carpe diem! : Lastentarhanopettajien näkemyksiä seksuaalikasvatuksesta päiväkodissa

Abstract

Lasten seksuaalikasvatus on laaja-alainen osa-alue, joka helposti sivuutetaan lapsen kehityksen tukemisessa. Seksuaalisuus on kuitenkin osa jokaista meitä, ja hyvän seksuaaliterveyden ylläpitäminen on hyvinvoinnin ylläpitämistä. Seksuaalikasvatus kuuluu jokaiselle ikään, kehitysvaiheeseen ja elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Pohja seksuaalisuudelle luodaan jo lapsuudessa, ja siksi seksuaalikasvatus on merkittävä aihe sekä yhteiskunnallisesti että yksilön tasolla.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää seksuaalikasvatuksen asemaa päiväkodissa. Haastattelemalla lastentarhanopettajia oli mahdollisuus tutkia, miten seksuaalikasvatusta toteutetaan, minkälaisia tarpeita sillä on ja vastaako nykyinen seksuaalikasvatuskäytäntö tarpeisiin. Pyrkimyksenä oli tuoda esille ja tarkastella seksuaalikasvatuksen merkitystä sekä tuoda näkyväksi seksuaalikasvatuksen asemaa päiväkodissa.

Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen kohteena olivat Tampereen keskustan alueen kunnallisten päiväkotien lastentarhanopettajat. Aineistonkeruu opinnäytetyöhön toteutettiin keväällä 2013. Tutkimukseen osallistui kuusi lastentarhanopettajaa kuudesta eri päiväkodista. Otannassa oli viisi naista ja yksi mies. Haastateltavien koulutustaustat olivat erilaiset, ja he edustivat eri ikäryhmiä. Tutkimustulokset analysoitiin käyttämällä ensisijaisesti teemoittelua.

Tutkimustuloksista tuli ilmi muun muassa, että seksuaalikasvatus tapahtuu päiväkodeissa arjen tilanteissa. Itse seksuaalisuuden ja seksuaalikasvatuksen käsitteistö oli haastateltaville vaikeasti hahmotettavissa. Lastentarhanopettajat kokivat, että seksuaalikasvatusta tulee toteuttaa lapsilähtöisesti ja että seksuaalikasvatuksen korostamista vieroksutaan. Seksuaalisen hyväksikäytön riskiä ei nähdä arjessa, ja haastavia tilanteita tulee päiväkodissa eteen. Aihetta koskeva koulutus koettiin riittämättömäksi, mutta haastateltavat kertoivat, että seksuaalikasvatuksesta pystyttiin puhumaan työpaikalla avoimesti.

Opinnäytetyön tuloksia ei voi yleistää koskemaan päiväkotien seksuaalikasvatusta laajemmin. Tutkimus antoi mahdollisuuden tuoda aihetta esille ja tarkastella seksuaalikasvatusta satunnaisotannalla valittujen haastateltavien tämänhetkisistä kokemuksista lähtien. Teorian valossa lukija voi verrata tuloksia omiin kokemuksiinsa ja lähtökohtiinsa ja näin syventää omaa tietouttaan pienten lasten seksuaalikasvatuksen asemasta.

Small children’s sexuality education is a complex field which is easily ignored in sup-porting children’s development. Still, sexuality is a part of every one of us, and maintaining good sexual health is to invest in general health. Sexuality education is a part of every age, development period and life situation in a suitable way. The foundation to sexuality is established already in the childhood, and that is why the sexuality education is a notable subject not only on an individual level, but also on a societal level.

The purpose of this thesis was to investigate the status of sexuality education in a day care center. By interviewing kindergarten teachers there, it was possible to study how sexuality education is implemented, what it requires, and how current sexuality education meets these requirements. My goal was to bring up and examine the meaning of sexuality education and uncover the state of sexuality education.

This was a qualitative study, and the research method was a theme interview. The subjects on this study were kindergarten teachers from municipal daycare centers in Tampere center area. The data for this study was collected in the spring of 2013. Six kindergarten teachers from six different day care centers participated in this study. The sampling had five women and one man, who had different educational backgrounds and were from different age groups. The material was analyzed by thematizing.

The results of the study revealed that sexuality education happens in day-to-day situations. Concepts related to sexuality and sexuality education were difficult for the kindergarten teachers to perceive. The teachers saw that sexuality education needed to be carried out in a child-oriented way, and highlighting the subject was considered to be strange. Risks of sexual exploitation of children were not perceived, but challenging situations were found in day-to-day situations. The kindergarten teachers felt that their own education had not sufficiently prepared them to give sexuality education, yet the subject was not a taboo in the work environment.

The results of this study cannot be generalized as the findings apply only to this specific group of subjects. However, the study draws attention to sexuality education in general and together with the theoretical background provides a sounding board to readers’ own experiences and perspectives.