VALOKUVA VOIMAUTTAA : Valokuva taideterapeuttisen prosessin osana menetyksen jälkeen

Abstract

TIIVISTELMÄ

Opinnäytetyön aiheena oli kuvata menetyksen jälkeistä taideterapeuttista prosessia, jossa käytettiin voimauttavan valokuvauksen menetelmää. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen merkitys taideterapeuttisella prosessilla ja voimauttavan valokuvauksen menetelmää hyödyntävällä työskentelyllä on menetyksen jälkeisessä suruprosessissa. Tarkoituksena oli kartoittaa, miten nämä kuvalliset interventiot auttavat menetyksen kokeneita henkilöitä elämänhallinnan ja itsetunnon parantumisessa ja elämän eteenpäin sujumisessa. Opinnäytetyö on menetelmiltään kvalitatiivinen ja luonteeltaan etnografinen. Tutkimuksessa on myös piirteitä toimintatutkimuksesta. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä useaa eri menetelmää: osallistuvaa observointia, terapeuttisen kuvan tekemistä ja jakamista, voimauttavaa valokuvausta ja kuvien jakamista, albumikuvien työstämistä sekä narratiivista tarinankerrontaa. Kohdejoukkona olivat Surunauha – ryhmän jäsenet, joista kolmeen tutkimuksessa keskityttiin. Tutkimuksen löydöt osoittavat, että terapeuttinen kuvan tekeminen helpottaa piilossa olevien tunteiden julkituomista ja sanallistamista. Kaikenlaisten kuvallisten interventioiden todettiin rikastuttavan menetyksen jälkeistä terapeuttista prosessia. Tutkimustuloksista ilmeni myös, että voimauttavan valokuvauksen menetelmä ja valokuvallinen työskentely yleensäkin suuntasi prosessin fokusta yksilölliseen suuntaan sekä kohti tulevaisuutta. Valokuvauskuvausprojekti koettiin voimaannuttavaksi ja yksilöllisen kasvu mahdollistavaksi.

ABSTRACT

The purpose of this thesis was to describe an art therapeutic process after a crisis, the process including the method of empowerable photographing. The meaning of this study was to explain what kind of an aim has an art therapeutic process and a method of empowering photographing in a grief process after bereavement. The aim was to chart how the visual interventions help people, who have undergone a loss, to im-prove on their life management, self esteem and their life going on. This is a qualitative thesis and the research methodology can be described as ethno-graphic and a functional research. The data was drawn by using several methods: participative observation, therapeutic drawing, empowering photographing, personal photographs and narrative story telling. The informants consist of the members of the Surunauha –group, the study focusing on three of them. The findings suggest that the therapeutic art painting help to express hidden feelings and make them visible. The findings also pointed out that all kinds of illustrated in-terventions enrich the therapeutic process after a loss. The findings turned up that the method of empowering photographing focused the grief process to more individual dimension and towards the future. The photographing process, as a whole, was found empowering and enabling the individual growth.