Dynaamisen tasapainon mittaaminen ja kehittäminen jääkiekkojunioreilla

Abstract

Tutkimuksessa oli tarkoituksena testata sovelletun Star Excursion Balance Testin (SEBT) toimivuutta jääkiekkojunioreilla sekä dynaamisen tasapainon kehittymistä neljän viikon harjoittelujakson aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää dynaamisen tasapainon mittaamista sekä oheisharjoittelua jääkiekkojunioreilla.

Tutkimusta varten muodostimme testiryhmän, joka koostui kymmenestä 97-syntyneestä jääkiekkojuniori pojasta. Heidät valittiin noin 50 pelaajan joukosta. Pelaajien valinta testiryhmään tehtiin yhteistyössä joukkueen valmentajien kanssa. Kriteereinä testiryhmään pääsemiseen oli harjoitteluaktiivisuus. Testiryhmään pyrimme valitsemaan myös eri pituisia ja painoisia pelaajia. Kaikki testiryhmään kuuluneet testattiin ennen harjoittelujaksoa sekä sen jälkeen. Harjoittelujakson aikana testiryhmälle ohjattiin lajinomaisia harjoitteita kolmena päivänä viikossa neljän viikon ajan. Harjoitteet koostuivat liikkuvuus-, lihasvoima-, koordinaatio- sekä kehonhallintaharjoitteista.

Kurotusetäisyydet paranivat keskimäärin eniten posteromediaaliseen, postero-lateraaliseen sekä lateraaliseen suuntaan. Anterioriseen suuntaan kurotusetäisyydet eivät juuri muuttuneet harjoittelujakson aikana. Kurotusetäisyyksien muutokset alku- ja loppumittauksien välillä vaihtelivat paljon pelaajien välillä.

Sovellettu SEBT toimi jääkiekkojunioreiden dynaamisen tasapainon mittaami-seen hyvin. Testi oli yksinkertainen suorittaa ja antoi haastetta kaikille testiryh-män pelaajille. Neljän viikon mittainen lajinomainen harjoittelu paransi pelaajien kurotusetäisyyksiä varsinkin niihin suuntiin mitä luistelussa tarvitaan. Kurotusetäisyyksien kasvun lomassa myös pelaajien suoritustekniikka parani alku- ja loppumittauksien välillä. Tulosten suuri vaihtelu saattoi johtua pelaajien erilaisista lähtötasoista sekä asenteesta harjoitteluun. Sovellettu SEBT toimii karsittuna versiona dynaamisen tasapainon mittaamiseen ja harjoitteluun kenttäolosuhteissa.

The main purpose of our study was to determine how the applied Star Excursion Balance Test (SEBT) works with ice hockey juniors and how their dynamic balance developed during a four-week intervention. The goal of our study was to develop dynamic balance testing and office training among ice hockey juniors. We selected ten 97-born players to our test group. The players were selected from a group of fifty players. All players of the test group were tested before and after the intervention. The intervention lasted for four weeks and it included three training sessions per week. The average change in reach distances was greater in posteromedial, posterolateral and lateral directions than in anterior direction. The change of reach distances alternated between individual players. The applied SEBT was functional for ice hockey juniors. The four-week training programme improved reach distances especially in directions needed in ice hockey skating. In our opinion applied SEBT works well in field circumstances.