Tampereen kantakaupungin maankäytön muutos 1940-luvulta nykypäivään

Abstract

Kaupungistuminen on eräs aikamme merkittävimmistä ilmiöistä. Maanviljelykulttuurin muuttuminen teollistumisen kautta nykypäivän palveluyhteiskuntaan on muuttanut maankäyttöä viimeisen sadan vuoden aikana huomattavasti. Kaupunkien kasvu ja kaupunkirakenteen tiivistyminen johtavat väistämättä siihen, että eri maankäytön muodot kilpailevat samoista sijainneista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten metsien määrä ja sijainti ovat muuttuneet Tampereen kantakaupungin alueella 1940-luvulta tähän päivään.

Teoriaosuudessa käsitellään geologian ja kaupungistumisen kautta tapahtumasarjoja, jotka ovat vaikuttaneet Tampereen kantakaupungin nykyiseen kaupunkirakenteeseen etenkin metsien ja viheralueiden osalta. Paikkatietoon perustuvan vanhojen ilmakuvien maankäyttöluokkien digitoinnin ja paikkatietoanalyysien avulla selvitettiin, miten maankäytön eri muodot ovat tutkimusajankohdan aikana muuttuneet.

Peltoihin ja metsiin kohdistuneet muutokset ovat olleet suurimpia, sillä ne ovat rakennetun alueen leviämisen myötä vähentyneet merkittävimmin. Peltoja on hävinnyt vuoden 1946 tilanteesta vuoden 2011 tilanteeseen verrattuna 93 % ja metsiä 51 %. Samalla rakennetun alueen osuus on kasvanut yli nelinkertaiseksi kantakaupungin maapinta-alasta. Tutkimuksen tulosten tukena on havainnollistavia karttoja, kaavioita sekä ennen-nyt-muutoskuvapareja.

Tulosten mukaan pelto- ja metsäalueet ovat vähentyneet kantakaupungin alueella runsaasti. Jäljellä olevien pelto- ja metsäalueiden säilyttämiseen tulisi jatkossa kiinnittää huomiota entistä enemmän, sillä tiivistyvä kaupunkirakenne vaikeuttaa monien lajien selviytymistä kantakaupungin alueella sekä se vaikuttaa kaupungin asukkaiden asumisviihtyvyyteen. Metsä- ja viheralueet huomioon ottavalla kaupunkisuunnittelulla taataan riittävästi pinta-alaa kaikille maankäytön muodoille.

Urbanisation is a universal phenomenon. Reduction of the agriculture and industrialisa-tion in the 20 th century are the main reasons to the current structure of the cities. While the population centers continue to grow the city planning requires enough space for eve-ry form of land usage. The structure of the city becomes tighter and areas like forests and parks will become increasingly fragmented. The purpose of the thesis was to find out the reasons why the land use has changed and illustrate the change with diagrams, pictures and maps.

The thesis contains a theory section of the history of Tampere in both geological and urbanisation point of view, with main focus on forests and parks. Old aerial photographs from the 1940s were digitally processed with a geographic information system. Numer-ical data of the changes and the maps of the land use were created from digitised mate-rial and with the geographic information system.

The results indicate that the forests and the fields have decreased substantially since the 1940s. Almost all of the old fields and half of the forests are today replaced by build-ings. The remaining forests are fragmented and mainly located between residential areas. This causes difficulties to several species. It also affects to the quality of the citizens recreation areas. With functional city planning it is able to save remaining forests.