Selvitys rikkivetypitoisuuksista viettoviemärissä Mikkelissä : Kemikaalin syötön vaikutus rikkivetypitoisuuksiin
Pitkonen, Paula (2013)
Pitkonen, Paula
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060312641
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060312641
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia rikkivetypitoisuuksia paineellisen siirtoviemärin jälkeisessä viettoviemärissä. Tavoitteena oli selvittää mitattujen rikkivetypitoisuuksien ja asukkaille tehdyn hajukyselyn avulla hajuhaittojen ilmenemistä asuinalueella, kun jätevettä kemiallisesti hapettavan kemikaalin syöttö keskeytetään. Rikkivetyä muodostuu paineviemärissä anaerobisissa olosuhteissa. Rikkivety aiheuttaa betonin korroosiota, hajuhaittoja sekä on terveydelle haitallista.
Vietto-osuudella sijaitsevista tarkastuskaivoista mitattiin rikkivetypitoisuus ilmasta jatkuvatoimisella rikkivetymittarilla. Mittauspisteitä oli kuusi. Kussakin mittauspisteessä suoritettiin ensin 48 tunnin mittaiset mittausjaksot. Kemikaalin syötön lopetuskokeen aikana rikkivetyä mitattiin 24 tunnin jaksot neljässä mittauspisteessä. Lopetuskokeen jälkeen mitattiin uudestaan 48 tunnin mittausjaksot kaikissa mittauspisteissä. Hajukyselyt tehtiin pyytämällä asukkaita pitämään hajupäiväkirjaa kolmen viikon ajan mittausjakson puolivälissä.
Saatujen tulosten perusteella rikkivety aiheuttaa hajuhaittaa erityisesti keskellä asuinaluetta sijaitsevan kaivon ympäristössä, mikäli kemikaalia ei annostella. Tulosten perusteella kemikaali alentaa merkittävästi rikkivetypitoisuuksia ja estää hajuhaittojen syntymisen. Ilman kemikaalin annostelua mitatut rikkivetypitoisuudet aiheuttavat hajuhaittojen lisäksi korroosiota sekä ovat riski työturvallisuudelle. Rikkivetypitoisuuksien selvittämistä paineellisten siirtoviemäreiden purkupaikkojen jälkeisillä viettoviemäriosuuksilla on perusteltua jatkaa. Vanhojen betonisten vietto-osuuksien kunto on suositeltavaa tarkastaa.
Vietto-osuudella sijaitsevista tarkastuskaivoista mitattiin rikkivetypitoisuus ilmasta jatkuvatoimisella rikkivetymittarilla. Mittauspisteitä oli kuusi. Kussakin mittauspisteessä suoritettiin ensin 48 tunnin mittaiset mittausjaksot. Kemikaalin syötön lopetuskokeen aikana rikkivetyä mitattiin 24 tunnin jaksot neljässä mittauspisteessä. Lopetuskokeen jälkeen mitattiin uudestaan 48 tunnin mittausjaksot kaikissa mittauspisteissä. Hajukyselyt tehtiin pyytämällä asukkaita pitämään hajupäiväkirjaa kolmen viikon ajan mittausjakson puolivälissä.
Saatujen tulosten perusteella rikkivety aiheuttaa hajuhaittaa erityisesti keskellä asuinaluetta sijaitsevan kaivon ympäristössä, mikäli kemikaalia ei annostella. Tulosten perusteella kemikaali alentaa merkittävästi rikkivetypitoisuuksia ja estää hajuhaittojen syntymisen. Ilman kemikaalin annostelua mitatut rikkivetypitoisuudet aiheuttavat hajuhaittojen lisäksi korroosiota sekä ovat riski työturvallisuudelle. Rikkivetypitoisuuksien selvittämistä paineellisten siirtoviemäreiden purkupaikkojen jälkeisillä viettoviemäriosuuksilla on perusteltua jatkaa. Vanhojen betonisten vietto-osuuksien kunto on suositeltavaa tarkastaa.