Turvemaiden uudistaminen
Huittinen, Niina (2013)
Huittinen, Niina
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060312607
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060312607
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää laikku-, kääntö- ja naveromätästyksen vaikutusta 2-vuotiaisiin kuusentaimiin sekä kääntö- ja naveromätästyksen vaikutusta 1-vuotiaisiin kuusen- ja männyntaimiin. Tämän lisäksi tarkastellaan luontaista taimettumista edellä mainituilla maanmuokkausmenetelmillä sekä muokkaamattomalla ja laikutetulla alueella.
Tutkimuksen kohteena on Metsähallituksen hallinnassa oleva Litmasen tutkimusalue. Alueelle on tehty kunnostusojitus ja maanmuokkaus vuonna 2009 ja se on istutettu vuonna 2010. Maastomittaukset on suoritettu vuonna 2012 syksyllä. Tutkimusalueesta valtaosa on mustikkaturvekangas II:sta. Alue on kokonaisuudessaan paksuturpeista. Tämä tutkimus on tehty Metsäntutkimuslaitoksen toimeksiantona.
Taimista tarkasteltiin istutustaimien pituutta vuosina 2010, 2011 ja 2012, läpimittaa, laatua, tuhoja ja perkaustarvetta. Luontaisista taimista mitattiin niiden määrä ja valtapituus.
Naveromätästys antoi paremmin tuloksen männyn pituudessa, läpimitassa ja kasvussa. Kuusella erot eivät olleet yhtä selviä. Naveromätästys antoi paremman kasvun 1-vuotiaille kuusille ja laikkumätästys 2-vuotiaille kuusille. 1-vuotiaat kuusentaimet kasvoivat nopeammin kuin 2-vuotiaat. Taimikuolleisuus oli suuri alueella. Naveromätästysalueen mäntyjä ja kuusia luonnehti monilatvaisuus. Luontaisia taimia oli syntynyt eniten kääntö- ja laikkumätästysalueille. Vesasyntyisten taimien määrä oli runsain laikutus- ja laikkumätästysalueilla.
Istutustaimien parempaa kasvua naveromätästysalueilla voidaan selittää kasvupaikan viljavuudella, taimien istutustiheydellä ja turpeessa olevan typen runsaudella. Typen runsaus kasvupaikalla voidaan kuitenkin todistaa vain erillisellä neulasanalyysillä. Runsasta taimikuolleisuutta selitetään hyönteis- ja nisäkästuhoilla sekä istutuskohdalla. Luontaisten taimien runsaampaa määrää kääntömätästysalueella voidaan selittää mättäiden mataluudella, jossa siemenet eivät altistu liialle märkyydelle tai kuivuudelle. Vesasyntyisiä taimia syntyi eniten mustikkaturvekangas II:lle.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että maanmuokkausmenetelmien välillä on eroa istutustaimien alkukehitykselle ja luontaiselle taimettumiselle. Tuloksia ei voida kuitenkaan pelkästään selittää maanmuokkausmenetelmällä, vaan myös uudistusalan olot ja kasvukauden sääolot vaikuttavat kehitykseen.
Tutkimuksen kohteena on Metsähallituksen hallinnassa oleva Litmasen tutkimusalue. Alueelle on tehty kunnostusojitus ja maanmuokkaus vuonna 2009 ja se on istutettu vuonna 2010. Maastomittaukset on suoritettu vuonna 2012 syksyllä. Tutkimusalueesta valtaosa on mustikkaturvekangas II:sta. Alue on kokonaisuudessaan paksuturpeista. Tämä tutkimus on tehty Metsäntutkimuslaitoksen toimeksiantona.
Taimista tarkasteltiin istutustaimien pituutta vuosina 2010, 2011 ja 2012, läpimittaa, laatua, tuhoja ja perkaustarvetta. Luontaisista taimista mitattiin niiden määrä ja valtapituus.
Naveromätästys antoi paremmin tuloksen männyn pituudessa, läpimitassa ja kasvussa. Kuusella erot eivät olleet yhtä selviä. Naveromätästys antoi paremman kasvun 1-vuotiaille kuusille ja laikkumätästys 2-vuotiaille kuusille. 1-vuotiaat kuusentaimet kasvoivat nopeammin kuin 2-vuotiaat. Taimikuolleisuus oli suuri alueella. Naveromätästysalueen mäntyjä ja kuusia luonnehti monilatvaisuus. Luontaisia taimia oli syntynyt eniten kääntö- ja laikkumätästysalueille. Vesasyntyisten taimien määrä oli runsain laikutus- ja laikkumätästysalueilla.
Istutustaimien parempaa kasvua naveromätästysalueilla voidaan selittää kasvupaikan viljavuudella, taimien istutustiheydellä ja turpeessa olevan typen runsaudella. Typen runsaus kasvupaikalla voidaan kuitenkin todistaa vain erillisellä neulasanalyysillä. Runsasta taimikuolleisuutta selitetään hyönteis- ja nisäkästuhoilla sekä istutuskohdalla. Luontaisten taimien runsaampaa määrää kääntömätästysalueella voidaan selittää mättäiden mataluudella, jossa siemenet eivät altistu liialle märkyydelle tai kuivuudelle. Vesasyntyisiä taimia syntyi eniten mustikkaturvekangas II:lle.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että maanmuokkausmenetelmien välillä on eroa istutustaimien alkukehitykselle ja luontaiselle taimettumiselle. Tuloksia ei voida kuitenkaan pelkästään selittää maanmuokkausmenetelmällä, vaan myös uudistusalan olot ja kasvukauden sääolot vaikuttavat kehitykseen.