Tyhjyydestä

Abstract

Aiheenani on tyhjyys ja sen ilmeneminen ja merkitys toisaalta itämaisessa, toisaalta länsimaisessa kulttuurissa. Pohdin erityisesti tyhjyyden olemusta ja käyttöä elokuvassa, sekä lopuksi omassa taiteellisessa työssäni. Tyhjyydellä on merkittävä asema aasialaisessa ajattelussa ja taiteessa. Tyhjyys on yhtä olennainen kuin sen vastakohta olemassaoleva. Näiden vastakohtaisuuksien kautta meille ilmenevät kaikki ilmiöt ja tätä tyhjää vasten erotamme kaiken olevan. Tämä olevan ja ei-olevan välinen jännite luo oman leimansa aasialaiseen taiteeseen ja ajatteluun. Länsimaissa tällainen tyhjyyden käsite on melko nuori. Pitkään tyhjä käsitettiin tyhjäksi tilaksi, fyysiseksi tyhjiöksi. Se rajattiin järjettömyydeksi ja epämielekkyydeksi kunnes 1700-luvulta alkaen tyhjyyden merkitys alkaa vähitellen avautua meidän länsimaisellekin tietoisuudellemme. Myöhemmin 1900-luvulla tyhjyydestä tulee osa länsimaista kulttuuria, taidetta ja tiedettä. Tutkimalla tätä huomion keskipisteeseen nousevaa tyhjyyttä taiteemme ja tieteemme on muuttunut radikaalisti. Elokuva käsitelee tyhjyyttä melko vähän. On kuitenkin muutamia esimerkkejä, joissa tyhjyyttä käsitellään huomionarvoisella tavalla. Tässä tekstissä pohdin ja vertailen tyhjyyden ilmenemistä elokuvissa Blue (Derek Jarman, 1993) sekä Veteen piiretty viiva (Thin Red Line, Terrence Malick, 1998). Lopuksi käsittelen tyhjyyttä omassa työssäni. Hahmottelen sen ilmenemistä erityisesti taiteellisessa opinnäytetyössäni ”Mätänevän ruumiin yhdeksän vaihetta”. Kyseessä on dokumenttielokuvan ympärille rakennettu videoinstallaatio. Teos oli näytteillä Turussa tammikuussa 2013 Titanik-galleriassa.

The subject of my thesis is emptiness and the manifestation and meaning of it in the Eastern and Western cultures. Specifically I concentrate on the nature of emptiness and it’s use on film, and finally I talk about the position of emptiness in my own work. Emptiness has an important role in Asian thinking and art. Emptiness is as essential as it’s opposite the existent. Through this contrast of being and non-being all phenomena manifest themselves to us and against this empty we discern all beings. The tension between these two counter forces gives its specific tone to the oriental thinking and art. In the Western culture, the concept of emptiness is relatively young. For a long time emptiness was conceived merely as a physical blank space, a vacuum. It was marked of as irrational and nonsensical. Untill from the 18th century on the concept of emptiness gradually begins to unfold also to our Western consciousness. Later in the 20th century emptiness becomes a part of Western culture, arts and science. Through research on this emptiness rising on the focus of our attention our arts and science change radically. The cinema deals with emptiness very seldom. There are some examples though where emptiness is treated in a manner that is worthy of note. In this text I analyze the usage of emptiness in films Blue (Derek Jarman, 1993) and The Thin Red Line (Terrence Malick, 1998). With out me ever paying a lot of attention to emptiness it has found it’s way to my own work. Particularly it has a strong presence in my artistic thesis Mätänevän ruumiin yhdeksän vaihetta. It is a video installation that is build around a documentary film that on the visual level follows the destruction of a 1950’s town house and a commune. On the soundtrack we hear a Buddhist meditation text Su Tong Po’s poem The Nine Stages of Decaying Corpse that describes the rotting of a corpse during a long period. The installation was shown in Titanik-gallery on January 2013.