Environmental impacts of ship dismantling : screening for sustainable ways
Vuori, Juho (2013)
Vuori, Juho
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052710860
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052710860
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoite on tutkia, miten kansainvälisellä tasolla valtamerialuksia poistetaan käytöstä purkamalla. Tarkoitus on saada käsitys, miten laivojen purkuala on kehittynyt nykyiseen muotoonsa ja miten sen odotetaan muuttuvan lähitulevaisuudessa. Työ keskittyy erityisesti vaikutuksiin, joita laivojen purkaminen aiheuttaa ympäristölleen – luonnolle ja ihmiselle. Tarkoitus on löytää keinoja, joilla alan ympäristövaikutuksia voitaisiin pienentää.
Laivan purkamiseen kuuluu varusteiden ja laitteiden poistaminen laivasta sekä jäljelle jääneen tyhjän rungon hajottaminen. Laivojen purkutoiminta täyttää monia kierrätykselle tyypillisiä tunnusmerkkejä, mutta toisaalta aiheuttamiensa ympäristöhaittojen takia laivojen romutukseen viitataan vain harvoin kierrätyksenä. Etenkin öljyä kuljettavien rahtialusten purkamisessa päästään erittäin korkeaan kierrätysasteeseen, koska niissä teräsrungon osuus aluksen kokonaismassasta on merkittävä.
Laivojen purkamisen ympäristövaikutuksia on säädelty 1980-luvun lopulta lähtien. Tulokset ovat kuitenkin olleet heikkoja, koska voimassa olevia määräyksiä on helppo kiertää. Uusien tiukempien ja kansainvälisesti sitovien lakien voimaan saattaminen on erittäin hidasta.
Maailman kauppalaivoista 95 prosenttia puretaan Etelä-Aasiassa, jossa työkustannukset ovat matalat ja työturvallisuus- sekä ympäristövaatimukset vähäiset. Yleisin laivojen purkumenetelmä on ajaa ne nousuveden aikaan rantaan. Laskuveden aikana laivat paloitellaan käsityönä polttopilleillä. Laivat puretaan suojaamattomilla hiekkarannoilla, jolloin vaarallisia aineita kulkeutuu sekä mereen että maaperään.
Kauppa-alus puretaan, kun sen käyttökustannukset ylittävät aluksen operoinnista saatavissa olevat tulot. Rahtilaivojen käyttöaste on suoraan verrannollinen maailmantalouteen. Korkeasuhdanteen aikana purkua vältetään viimeiseen asti, ja vanhoilla ja huonokuntoisillakin aluksilla liikennöidään korkeiden rahtihintojen takia. Laivojen purkuteollisuus elää siis käänteisesti maailmantalouteen nähden. Viime vuosien kansainvälisen taantuman aikana laivoja on romutettu ennätysmäärin.
Alan ympäristövaikutusten pienentäminen vaatii jatkossa kehitystä työtavoissa, laivojen dokumentoinnissa sekä lainsäädännössä.
Laivan purkamiseen kuuluu varusteiden ja laitteiden poistaminen laivasta sekä jäljelle jääneen tyhjän rungon hajottaminen. Laivojen purkutoiminta täyttää monia kierrätykselle tyypillisiä tunnusmerkkejä, mutta toisaalta aiheuttamiensa ympäristöhaittojen takia laivojen romutukseen viitataan vain harvoin kierrätyksenä. Etenkin öljyä kuljettavien rahtialusten purkamisessa päästään erittäin korkeaan kierrätysasteeseen, koska niissä teräsrungon osuus aluksen kokonaismassasta on merkittävä.
Laivojen purkamisen ympäristövaikutuksia on säädelty 1980-luvun lopulta lähtien. Tulokset ovat kuitenkin olleet heikkoja, koska voimassa olevia määräyksiä on helppo kiertää. Uusien tiukempien ja kansainvälisesti sitovien lakien voimaan saattaminen on erittäin hidasta.
Maailman kauppalaivoista 95 prosenttia puretaan Etelä-Aasiassa, jossa työkustannukset ovat matalat ja työturvallisuus- sekä ympäristövaatimukset vähäiset. Yleisin laivojen purkumenetelmä on ajaa ne nousuveden aikaan rantaan. Laskuveden aikana laivat paloitellaan käsityönä polttopilleillä. Laivat puretaan suojaamattomilla hiekkarannoilla, jolloin vaarallisia aineita kulkeutuu sekä mereen että maaperään.
Kauppa-alus puretaan, kun sen käyttökustannukset ylittävät aluksen operoinnista saatavissa olevat tulot. Rahtilaivojen käyttöaste on suoraan verrannollinen maailmantalouteen. Korkeasuhdanteen aikana purkua vältetään viimeiseen asti, ja vanhoilla ja huonokuntoisillakin aluksilla liikennöidään korkeiden rahtihintojen takia. Laivojen purkuteollisuus elää siis käänteisesti maailmantalouteen nähden. Viime vuosien kansainvälisen taantuman aikana laivoja on romutettu ennätysmäärin.
Alan ympäristövaikutusten pienentäminen vaatii jatkossa kehitystä työtavoissa, laivojen dokumentoinnissa sekä lainsäädännössä.