Lastensuojelun työntekijöiden kokemuksia sijaiskasvattajuudesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia lastensuojelulaitoksen työntekijöiden kokemuksia sijaiskasvattajuudesta sekä saattaa työntekijöiden tietoon uudehko käsite sijaiskasvattajuus. Tavoitteena oli selvittää sijaiskasvattajuuden syntymiseen vaikuttavia tekijöitä ja työntekijöiden kokemuksia toimivista käytännöistä sijoitettujen lasten ja nuorten tukemisessa ja sijaiskasvattajuussuhteen syntymisessä. Opinnäytetyön valmistumisen myötä tavoitteena oli myös tukea lastensuojelun ammattilaisten tekemää työtä osoittamalla työssä käytetyt menetelmät toi-miviksi ja näin ollen vahvistaa työntekijöiden ammatti-identiteettiä. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi pirkanmaalainen lastensuojelulaitos.

Opinnäytetyön teoreettisina lähtökohtina olivat lastensuojelulaki sekä kiintymyssuhdeteoria, joiden lisäksi teoriaosuudessa käsitellään myös muita asioita, jotka vaikuttavat sijaiskasvattajuuden syntymiseen. Näitä asioita ovat esimerkiksi ammattitaito ja lastensuojelulaitoksen arki. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen, ja tutkimusaineisto kerättiin eläytymismenetelmää hyödyntävän kyselyn avulla. Saatu aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Tutkimustulosten mukaan sijaiskasvattajuuden syntymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat muun muassa työntekijöiden sitoutuminen työhönsä, sijoitettujen lasten ja nuorten itsetunnon vahvistaminen sekä vahvuuksien tukeminen. Myös turvallisuus ja pysyvyys, kiintymyssuhteen luominen, ammatillisuuden säilyttäminen, arjen hallinta ja rutiinit sekä yhteiset arjesta poikkeavat tapahtumat osoittautuivat tärkeiksi tekijöiksi. Onnistuneen ja luottamuksellisen sijaissuhteen luonut lapsi piti edelleen yhteyttä sijoituspaikkaansa ja sijaiskasvattajiinsa.

Sijaiskasvattajana toimiminen on haastavaa ja välillä raskastakin työtä. Lastensuojelulaitosten työntekijät tarvitsevatkin ammatillisuutensa tueksi ja säilyttämiseksi erilaista tukea, kuten työnohjausta ja täydennyskoulutusta. Lastenkotityötä olisi tärkeää tutkia enemmän, sillä lastensuojelussa tehtävän työn merkitystä ei voida koskaan korostaa liikaa.

The purpose of this qualitative thesis was to examine how the staff in a child welfare institution view their work as foster carers in a residential setting and introduce them to the relatively new concept of substitute carer. The aim was to examine factors that enable a successful care relationship between the substitute carer and the child. In addition, the study looked at practices that the carers considered useful in supporting children and youth in care and in forming a substitute care relationship. The thesis aimed to support the work of the child welfare professionals by proving that the used practices were workable and hence strengthen their professional identity. The cooperation partner of the thesis was a child welfare institution in Pirkanmaa.

The theoretical basis of the thesis consisted of child welfare legislation and attachment theory. Professional ability and everyday practices and routines in a child welfare institution were also discussed. The research material used in this qualitative thesis was collected through a survey using the method of empathy-based stories. The gathered material was analyzed thematically.

The main results of this thesis prove that factors underlying a successful substitute carer relationship are the employees’ commitment, enhancing the self-esteem and strengths of the children and youth in care, safety and stability, building the bond of attachment, maintaining professionalism, control of everyday life and routines as well as shared special occasions. A child who had managed to form a successful and safe relationship with the substitute carer still remained in contact with the placement.

Being a substitute carer is sometimes very challenging work. Child welfare workers need different kind of support, such as supervision of work and further training, in order to maintain and support their professionalism. Work in children’s homes should be researched further because the importance of child welfare work cannot be overemphasized.