Kvinnans upplevelser om sin vård av postpartum depression. : Hur få tidig hjälp och bra vård?

Abstract

Syftet med denna studie var att ta reda på hur kvinnor med postpartum depression upplever den vård de får i syfte att fundera på och öka kunskapen om hur vården kunde förbättras och hur den kunde påbörjas i ett tidigare skede. Forskningens centrala frågeställningar är: Vad påverkar på kvinnornas vård av postpartum depression? • Vad gör att kvinnorna söker vård? • Vilken form av vård har kvinnorna fått? • Hur anser kvinnorna att vården har påverkat deras situation?

Som metod användes kvalitativ litteraturöversikt med ett induktivt närmelsesätt. Genom litteratursökningen hittades åtta artiklar och fyra böcker som analyserades med hjälp av Tuomi & Sarajärvis (2002) kvalitativa innehållsanalys.

Fyra huvudkategorier uppstod med 16 underkategorier. Resultatet visade att det fanns barriärer liksom hjälpande faktorer som påverkade på hjälpsökningsprocessen. Barriärer var bland annat kunskapsbrist och avsaknad av kontinuitet inom vården. Exempel på hjälpande faktorer var på förhand etablerade vårdkontakter och stöd från familjen. Vården de fick var både professionell och icke professionell. En del kvinnor hade inte fått vård alls. De som fått vård och upplevt att den hjälpt hade småningom kunnat återgå till den normala vardagen. Kvinnorna hade hittat nya egenskaper, livsglädje samt kärlek för sitt barn.

Resultatet granskades utgående från studiens teoretiska referensram som skapats av Ka-tie Erikssons (1994) teori om lidande.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten naiset kokevat saamansa hoitoa synnytyksenjälkeiseen masennukseen, ajatuksena miettiä ja lisätä tietoisuutta siitä, miten hoito voitaisiin parantaa ja miten se voitaisiin aloittaa varhaisemmassa vaiheessa.

Tutkimuksen keskeiset kysymykset olivat: Mikä vaikuttaa naisen synnytyksenjälkeisen masennuksen hoitoon? • Mikä tekee sen että naiset hakevat apua? • Minkälaista hoitoa naiset ovat saaneet? • Miten naiset kokevat hoidon vaikuttaneen heidän tilanteeseensa? Menetelmänä käytettiin laadullinen kirjallisuuskatsaus jossa käytettiin induktiivinen analyysi. Kirjallisuudesta löytyi kahdeksan artikkelia ja neljä kirjaa, jotka analysoitiin käyttäen apuna Tuomi & Sarajärven (2002) teoriaa laadullisesta sisällönanalyysistä.

Tuloksena oli neljä pääryhmää sekä 16 alaluokkaa. Tulokset osoittivat, että on olemassa esteitä, kuten myös auttavia tekijöitä, jotka vaikuttavat avunhakemisprosessiin. Esteitä olivat tiedonpuute ja heikkous hoidon jatkuvuudessa. Esimerkkejä auttavista tekijöistä olivat ennalta laaditut terveydenhuollon kontaktit ja perheen tuki. Naisten saamansa hoito oli sekä ammatillinen että ei-ammattilainen. Jotkut naiset eivät saaneet hoitoa lainkaan. Ne jotka saivat hoitoa ja kokivat sen auttaneen, olivat hiljalleen voineet palata normaaliin arkeen. Naiset olivat löytäneet uusia ominaisuuksia, elämäniloa ja rakkautta lapsiaan kohtaan.

Viitekehyksenä käytettiin Katie Erikssonin (1994) teoria kärsimyksestä jonka perusteella tutkimuksen tulokset käsiteltiin.

The aim of this study was to find out how women with postpartum depression experience the care they receive in order to think about and raise awareness of how care could be improved and how it could begin at an earlier stage. The key-issues of the research were: What influences on women's care of postpartum depression? • What makes women seek care? • What kind of care do the women received? • How do the women consider that their care affected their situations?

The method used was qualitative literature review with an inductively approach. The literature search found eight articles and four books that were analyzed using Tuomi & Sarajärvis (2002) qualitative content analysis.

Four main categories emerged with 14 subcategories. The results showed that there were barriers as well as helping factors that impacted on the help-seeking process. Barriers included the lack of knowledge and lack of continuity in care and examples of helping fac-tors were pre-established healthcare contacts and family support. The care they received was both professional and non-professional. Some women had not been treated at all. Those who received care and felt that it helped was eventually able to return to normal everyday living. The women had found new features in themselves, joy of living and love for her child.

The results were reviewed on the basis of the study's theoretical framework created by Katie Eriksson's (1994) theory of suffering.