Komissio- ja välitysmyynti pienessä käsityöyrityksessä
Lamminen, Mirva (2013)
Lamminen, Mirva
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013103016428
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013103016428
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee komissio- ja välitysmyynnin juridista puolta sekä kyseisten myyntien käsittelyä yrityksen taloushallinnon puolella. Työssä selvitetään, mitä kyseisistä myynnin muodoista säädetään laissa: millainen sopimus niistä tehdään ja miten valmistajan ja edustajan vastuut jakautuvat. Taloushallinnon osalta selvitetään, miten komissio- ja välitysmyynneistä suoritetaan arvonlisäveroa ja miten ne kirjataan yrityksen kirjanpitoon.
Teoriaosuuteen on hankittu tietoa Suomen laista, sopimus- ja kauppaoikeutta käsittelevistä kirjoista, lakioppaista sekä taloushallinnon osalta arvonlisävero-oppaista ja kirjanpidon yleisoppaista. Työn soveltavan osuuden tiedot on koottu kvalitatiivisin menetelmin toimeksiantajayrittäjää haastattelemalla sekä kvantitatiivisin menetelmin yrityksen kirjanpitoraportteja ja muuta kirjanpitoaineistoa tutkimalla sekä niihin pohjautuvia laskelmia ja vertailuja tekemällä.
Keskeisimmäksi komissio- ja välitysmyynnin piirteeksi havaittiin se, että toisin kuin jälleenmyynnissä, tuotteiden omistusoikeus ei siirry tavarantoimittajalta myyjälle. Komissiomyynti on muilta osin jälleenmyynnin kaltaista: komissiojärjestely ei välttämättä näy myyntitilanteessa ja arvonlisävero suoritetaan koko myyntihinnasta. Välitysmyynnissä edustaja sen sijaan toimii selvästi asiakkaan ja tavarantoimittajan välikätenä ja arvonlisäveroa suoritetaan vain välityspalkkiosta.
Toimeksiantajan toimintaa tarkasteltaessa saatiin selville, että toimeksiantajan kaltaisessa pienessä käsityöyrityksessä välitysmyynti on edullisin ja turvallisin myynnin muoto. Toimeksiantajan tapauksessa komissio- ja jälleenmyynnistä olisi täytynyt maksaa kaksinkertainen määrä arvonlisäveroa välitysmyyntiin verrattuna, sillä suurin osa tavarantoimittajista ei ollut arvonlisäverovelvollisia ja siten vähennettävää veroa ei muodostunut. Eduksi on myös koettu se, että yrittäjän ei ole tarvinnut etsiä ulkopuolista rahoitusta varaston hankintaan ja huonosti kaupaksi menneet tuotteet on voitu palauttaa valmistajalle.
Teoriaosuuteen on hankittu tietoa Suomen laista, sopimus- ja kauppaoikeutta käsittelevistä kirjoista, lakioppaista sekä taloushallinnon osalta arvonlisävero-oppaista ja kirjanpidon yleisoppaista. Työn soveltavan osuuden tiedot on koottu kvalitatiivisin menetelmin toimeksiantajayrittäjää haastattelemalla sekä kvantitatiivisin menetelmin yrityksen kirjanpitoraportteja ja muuta kirjanpitoaineistoa tutkimalla sekä niihin pohjautuvia laskelmia ja vertailuja tekemällä.
Keskeisimmäksi komissio- ja välitysmyynnin piirteeksi havaittiin se, että toisin kuin jälleenmyynnissä, tuotteiden omistusoikeus ei siirry tavarantoimittajalta myyjälle. Komissiomyynti on muilta osin jälleenmyynnin kaltaista: komissiojärjestely ei välttämättä näy myyntitilanteessa ja arvonlisävero suoritetaan koko myyntihinnasta. Välitysmyynnissä edustaja sen sijaan toimii selvästi asiakkaan ja tavarantoimittajan välikätenä ja arvonlisäveroa suoritetaan vain välityspalkkiosta.
Toimeksiantajan toimintaa tarkasteltaessa saatiin selville, että toimeksiantajan kaltaisessa pienessä käsityöyrityksessä välitysmyynti on edullisin ja turvallisin myynnin muoto. Toimeksiantajan tapauksessa komissio- ja jälleenmyynnistä olisi täytynyt maksaa kaksinkertainen määrä arvonlisäveroa välitysmyyntiin verrattuna, sillä suurin osa tavarantoimittajista ei ollut arvonlisäverovelvollisia ja siten vähennettävää veroa ei muodostunut. Eduksi on myös koettu se, että yrittäjän ei ole tarvinnut etsiä ulkopuolista rahoitusta varaston hankintaan ja huonosti kaupaksi menneet tuotteet on voitu palauttaa valmistajalle.