Fysioterapeuters självutvärderade professionella kompetens vid Helsingfors universitets centralsjukhus

Abstract

Bakgrund. Meningen med kompetensmätning är att stöda den professionella utvecklingen och via detta påverka kvaliteten på fysioterapin. I studien tog man reda på fysioterapeuternas självbedömda kompetensnivå och faktorer som påverkar kompetensen på Helsingfors universitets centralsjukhus (HUCH). Metod. Studien gjordes via en internet baserad enkät till alla (N=164) fysioterapeuter på HUCS år 2011, som vid tidpunkten arbetat minst tre månader. Kompetensnivån bedömdes genom en egen mätare som tagits fram på HUCS. Mätaren innehåller fem kompetensområden och 38 påståenden. Vid varje påstående skall den svarande trycka på den 100 mm långa strecket vid den punkten som bäst motsvarar ens egen kompetens. En person klassificerades som professionellt kompetent om resultatet av påståendenas medelvärde uppnådde 50-75 (0-100). Ålder, kön och arbetserfarenhet var som förklarande faktorer till kompetens. Resultat. Enkäten besvarades av 138 (84 %) fysioterapeuter. Helhetskompetensen som beskriver den professionella kompetensen var 72,4. Arbetserfarenhet som fysioterapeut hade inget samband med helhetskompetensen (p=0758), inte heller med fysioterapins kompetensområden fysioterapi inom rehabiliteringen (p=362), lärande och handledning (p=0,428) eller forskande och utvecklande hållningssätt (p=0,370). Ingen annan undersökt faktor förklarade kompetensnivån heller. Sammandrag. De flesta fysioterapeuter som deltog i undersökningen bedömde sig själva som professionellt kompetenta. Resultatet uppfyller målen på HUCS. Många fysioterapeuter vars professionella arbetskarriär ännu var kort, bedömde sin kompetensnivå som ”kompetent”, vilket inte är i enlighet med den använda kompetensmodellen. I fortsättningen kunde man se på samstämmigheten mellan den självbedömda och en utomståendes, som förmannens, bedömning av kompetensen.

Background. The purpose of competence assessment is to support the professional development and through this influence the quality of physiotherapy in a positive direction. The study finds out the self-assessed competence level among the physiotherapist and factors that influence competence at the Helsinki University central hospital (HUCH). Method. The study was done by an internet based questionnaire to all (N = 164) physiotherapists on HUCH in the year 2011, who at the time had worked for at least three months. The competences were assessed through a separate instrument developed at HUCH and it includes five main competences and 38 claims. For each claim, the defend-ant hit the 100 mm long line at the point which best corresponds to one's own competence. A person was classified as professionally competent on the outcome of the claims average achieved 50-75 (0-100). Age, sex and work experience where explanatory factors to the competence. Results. The questionnaire was answered by 138 (84 %) physiotherapists. Mean overall competency that describes the professional competence was 72.4. Work experience as a physiotherapist did not associate with overall competence (p = 0758), nor with physiotherapy competence areas as physiotherapy rehabilitation (p = 362), teaching and guidance (p = 0,428) or researching and developing manner (p = 0,370). No other factor examined explained competence either. Conclusions. Most physiotherapists who participated in the survey considered themselves as professionally competent. The result meets the objectives of HUCH. Many physiotherapists whose professional careers were even briefly, judged their skill level as "competent", which is not in accordance with the competency model. In the future you could see on the coherence between the self-assessed and an outside, as the foreman, as-sessment of competence.

Tausta. Osaamisen mittaamisen tarkoituksena on tukea ammatillista kehitystä ja sitä kautta vaikuttaa fysioterapian laatuun. Tutkimuksessa selvitettiin Helsingin yliopistolli-sessa keskussairaalassa (Hyks) työskentelevien fysioterapeuttien itsearvioima ammatilli-sen osaamisen (kompetenssin) taso ja osaamista selittäviä tekijöitä. Menetelmä. Tutkimus toteutettiin internet-pohjaisena kyselynä kaikille (N=164) Hyksin fysioterapeuteille vuonna 2011, jotka sinä hetkenä olivat työskennelleet kolme kuukautta Hyksissä. Osaamistasoa arvioitiin Hyksissä kehitetyllä mittarilla, joka sisältää viisi eri osaamisaluetta, yhteensä 38 väittämää. Kussakin väittämässä vastaaja klikkaa 100 mm pitkällä janalla kohdan, joka parhaiten kuvaa hänen osaamistaan. Ammattiosaamistasoltaan päteväksi luokiteltiin henkilö, jonka väittämien perusteella laskettu tuloksen keskiarvo oli 50-75 (0-100). Osaamistasoa selittävinä tekijöinä olivat ikä, sukupuoli ja työ-kokemus. Tulokset. Kyselyyn vastasi 138 (84 %) fysioterapeuttia. Ammatillista osaamista kuvaava kokonaiskompetenssin keskiarvo oli 72,4. Työkokemus fysioterapeuttina ei ollut yhteydessä kokonaiskompetenssiin (p=0.758), eikä fysioterapiaosaamisen eri alueisiin: potilaan kuntoutuminen (p=0.362), opetus ja ohjaus (p=0.428), tutkiva ja kehittävä työote (p=0.370). Mikään muukaan tutkittu tekijä ei selittänyt osaamistasoa. Yhteenveto. Suuri osa tutkimukseen osallistuneista fysioterapeuteista arvioi itsensä ammatillisesti päteviksi. Tulos on Hyksin tavoitteiden mukainen. Moni fysioterapeutti, jolla ammatillinen työura oli lyhyt, määritteli osaamisensa tasolle ”pätevä”, joka ei ole käytetyn osaamismallin mukaista. Jatkossa onkin tutkittava fysioterapeuttien itsearvioiman ja ulkopuolisen arvioitsijan, kuten lähiesimiehen, osaamistasojen yhtenevyyttä.