Muistisairaan kotiutuminen pitkäaikaishoitoon omaisen kokemana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata omaisten kokemuksia muistisairaan vanhuksen kotiutumisesta pitkäaikaishoitoon ja nostaa esiin siihen liittyviä keskeisiä piirteitä. Nämä kokemukset asetetaan työntekijöiden ja sittemmin johdon tarkasteltavaksi Bikva -menetelmää soveltaen. Tavoitteena on tuottaa tietoa ja ymmärrystä muistisairaan vanhuksen siirtymisestä pitkäaikaishoitoon, osallistaa omaisia ja löytää hyviä käytäntöjä hoitavan tahon ja omaisten yhteistyölle tässä prosessissa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto koostuu kuu-den omaisen ja neljän työntekijän teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Omaisten näkökulmasta merkittäväksi asiaksi nousi aika ennen pitkäaikaishoitoon siirtymistä. He totesivat siirtymisen pitkäaikaishoitoon kuuluvan olennaisena osana kotiutumiseen ja raskaaksi ajaksi elämässä. Omaiset luopuvat vanhuksesta, etsivät uutta roolia ja asemaa suhteessa vanhuksen hoitamiseen ja huolehtivat vanhuksen elämän jatkumosta hoitoyhteisössä. Tie pitkäaikaishoitoon kulki erilaisten asumis-, lyhytaikaishoito- ja sairaalapaikkojen kautta. Se on vaihe, jossa yksin asuvan muistisairaan vanhuksen elämässä omainen on vahvasti mukana, useimmiten epävirallisen hoivan antajana. Esiin nousi omaisten tekemä ”näkymätön työ”, joka tarkoittaa ympärivuorokautista valmiustilassa olemista, vanhuksen turvallisuudesta ja ihmisarvoisesta elämästä huolehtimista, kuukausien jopa vuosien ajan, vanhuksen saaman kotipalvelun rinnalla. Omaiset nostivat esiin syitä, jotka johtavat pitkäaikaishoidon tarpeeseen ja siitä kuinka päätös pitkäaikaishoidosta syntyy. Päätös pitkäaikaishoitopaikasta on suuri helpotus omaisille ja tuloksista käy ilmi, että vanhuksen kotiutuminen pitkäaikaishoitoon sujuu ongelmitta. Yhteistyö henkilökunnan kanssa voi jäädä ohueksi, sillä odotukset ovat ristiriitaiset. Yhteistyö ei synny itsestään. Pitkäaikaishoitoon siirtyminen on osin epätoivottu ilmiö. Se muodostuu haasteelliseksi, koska siirtymistä halutaan siirtää mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen. Siirtymävaiheeseen voidaan paikantaa eri toimijoiden, organisaatioiden, ammattilaisten, asiakkaiden ja heidän omaisten kohtaamiset. Omaisten ja henkilökunnan näkökulmasta pitkäaikaishoitoon siirtymisen prosessista vastaavaa tahoa oli vaikea määrittää. Pitkäaikaishoivaan siirtymistä tai pääsyä määrittivät vahvasti muut seikat, kuin vanhuksesta tai omaisesta johtuvat.

Purpose of this thesis was to describe the relatives experiences of elderly people with dementia settle in long term care and raises the related key features were. These experiences of employees’ and management’s set for review BIKVA – method applying. The aim is provide knowledge and understanding of elderly people with dementia transition to longterm care, to involve family members and find a good practice place of care and relatives cooperation in this process. Study was carried out using a qualitative research method. The material consists of a six family member and four employee semistructured interviews. The data were analyzed on the basis of survey material. Conventional point of relatives view, a major problem was the time before the transition to longterm care. They find transition to long-term care as an integral part of the mustering and hard time of life. Relatives give up for their elderly, looking for a new role and position in relation to elderly care and care for elderly life in the continuum of care in the community. The road passes through various long-term housing, short-term care and hospital beds through. It is the stage where living alone elderly with dementia life is heavily involved, most of the informal care donor. Emerged normal by the “invisible work”, which means around the clock in standby mode of being, the safety of the elderly and of decent caring for the life, months, even years when elderly people received home care alongside. Relatives voiced the causes that lead to long-term care needs, and the decision of how longterm care arises. The decision to longterm care is a big relief to the families and the results show that the elderly long-term care mustering out of trouble. Co-operation with the staff can not stay thin, because the expectations are contradictory. Co-operation does not occur in a vacuum. Long-term care transition is far unwelcome phenomenon. It consists of challenge, because the transition is to be transferred as a late stage. Transition phase can be located in different agencies, organizations, professionals, customers and their relatives encounters. Relatives and staff from the perspective of long-term care the transition process similar entity was difficult to determine. Long-term care access to or from a strongly identified other factors, like elderly people on relative result.