"Fakta on se että kukaan lapsi ei halua aina olla yksin" : syrjään jäävä lapsi päiväkodissa
Kallio, Suvi; Lehtimäki, Kirsi (2013)
Kallio, Suvi
Lehtimäki, Kirsi
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111417027
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111417027
Tiivistelmä
Päiväkoti on lapselle haastava yhteisö. Päiväkodissa lapsen on löydettävä oma paikkansa suhteessa aikuisiin ja toisiin lapsiin. Vertaisryhmään liittyminen ei ole lapselle aina helppoa. Vertaisryhmän ulkopuolelle jääminen vaikuttaa lapsen kehitykseen negatiivisesti ja voi tulevaisuudessa johtaa lapsen syrjäytymiseen. Termin käyttö on kuitenkin ongelmallista ‒ voiko päiväkoti-ikäisistä lapsista puhua syrjäytyneinä? Ammattilaisen tehtävä on tukea lasta vertaistensa parissa ja luoda lapselle turvallinen ja mukava päivähoitokokemus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa päiväkodissa syrjään jäävistä lapsista ja menetelmistä sekä keinoista joilla heitä voi tukea. Opinnäytetyön tavoitteena oli kiinnittää päivähoidon työntekijöiden huomio syrjään jääviin lapsiin ja samalla parantaa lasten päivähoitokokemusta. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto kerättiin haastattelemalla kahden eri päiväkodin työntekijöitä. Haastattelut litteroitiin ja vastaukset teemoiteltiin tutkimustehtävien mukaan.
Opinnäytetyön tulosten mukaan syrjään jäävät lapset voidaan jakaa kahdentyyppisiin lapsiin. Ensimmäisen tyypin lapsia kuvailtiin haastatteluissa ujoiksi, hiljaisiksi ja aroiksi, lapsiksi jotka viihtyvät yksinään tai eivät osaa osallistua vertaisryhmänsä toimintaan. Toisen tyypin lapsia kuvailtiin aggressiivisiksi, muita kiusaaviksi ja levottomiksi. Lapsi jäi päiväkotiryhmästään syrjään joko omasta tahdostaan, muiden lasten toiminnasta johtuen, työntekijöistä riippuvista syistä tai rakenteellisista syistä. Vain puolet haastatelluista tunnisti syrjään jäävän lapsen mielestään hyvin. Keinoiksi tukea syrjään jäävää lasta päiväkodissa nousi haastatteluissa esiin sujuva yhteistyö lapsen, vanhempien ja muiden tahojen kanssa, tiimipalaverit, erityislastentarhanopettajan apu, leikin tukeminen ja pienryhmätoiminnan järjestäminen.
Jatkotutkimushaasteita ovat uusien työtapojen löytäminen syrjään jäävien lasten tukemiseksi päiväkodissa ja työtapojen kehittäminen päiväkodissa entisestään. Lisäksi tulisi löytää keinoja liittää jo olemassa olevat työmenetelmät osaksi jokaisen työntekijän arkea.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa päiväkodissa syrjään jäävistä lapsista ja menetelmistä sekä keinoista joilla heitä voi tukea. Opinnäytetyön tavoitteena oli kiinnittää päivähoidon työntekijöiden huomio syrjään jääviin lapsiin ja samalla parantaa lasten päivähoitokokemusta. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto kerättiin haastattelemalla kahden eri päiväkodin työntekijöitä. Haastattelut litteroitiin ja vastaukset teemoiteltiin tutkimustehtävien mukaan.
Opinnäytetyön tulosten mukaan syrjään jäävät lapset voidaan jakaa kahdentyyppisiin lapsiin. Ensimmäisen tyypin lapsia kuvailtiin haastatteluissa ujoiksi, hiljaisiksi ja aroiksi, lapsiksi jotka viihtyvät yksinään tai eivät osaa osallistua vertaisryhmänsä toimintaan. Toisen tyypin lapsia kuvailtiin aggressiivisiksi, muita kiusaaviksi ja levottomiksi. Lapsi jäi päiväkotiryhmästään syrjään joko omasta tahdostaan, muiden lasten toiminnasta johtuen, työntekijöistä riippuvista syistä tai rakenteellisista syistä. Vain puolet haastatelluista tunnisti syrjään jäävän lapsen mielestään hyvin. Keinoiksi tukea syrjään jäävää lasta päiväkodissa nousi haastatteluissa esiin sujuva yhteistyö lapsen, vanhempien ja muiden tahojen kanssa, tiimipalaverit, erityislastentarhanopettajan apu, leikin tukeminen ja pienryhmätoiminnan järjestäminen.
Jatkotutkimushaasteita ovat uusien työtapojen löytäminen syrjään jäävien lasten tukemiseksi päiväkodissa ja työtapojen kehittäminen päiväkodissa entisestään. Lisäksi tulisi löytää keinoja liittää jo olemassa olevat työmenetelmät osaksi jokaisen työntekijän arkea.